Aihe: Blogi, Nuoret, Työelämä

Tiesitkö, että henkilökohtaisia avustajia työnantajamallilla työllistävät vammaiset henkilöt tuovat Suomeen jopa 15 000 työpaikkaa? kysyvät blogistimme Liisa-Maija Verainen (vas.)  ja Elina Mäkikunnas. 

Karkean arvion työpaikkojen määrästä heittää Henkilökohtaisten avustajien työnantajien liitto HETA ry:n toiminnanjohtaja Jarmo Tiri. Tarkkaa lukua on hänen mukaansa mahdotonta tietää.

Avustajan työtä on mahdollista tehdä monenlaisilla koulutustaustoilla, sillä siihen ei ole tällä hetkellä muodollisia pätevyys- ja koulutusvaatimuksia (lähde: JHL). Työ sopii esimerkiksi opintojen oheen, välivuoden viettäjille, kesätyöksi tai elämäntilanteeseen, jossa koulu on jäänyt kesken ja uusi suunta on etsinnässä. Henkilökohtaisen avustajan paikoilla pystytäänkin ehkäisemään myös nuorisotyöttömyyttä.

Työnantajuus lisää osaamista ja vuorovaikutustaitoja

Sen lisäksi, että henkilökohtaisen avustajan työnantajat tarjoavat työtä hyvin monipuoliselle työntekijäjoukolle, he hoitavat oman arkensa pyörittämisen ohessa työnantajuuteen kuuluvia velvollisuuksia.

Hyvä työnantajuus edellyttää organisointikykyjä ja huolellisuutta, erinomaisia vuorovaikutustaitoja, kärsivällisyyttä sekä kykyä muotoilla toiveensa ja tarpeensa ytimekkäästi ja vakuuttavasti. Henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimiminen kerryttää yllä mainittua piilo-osaamista ja kehittää kykyjä myös työnhakijana ja -tekijänä. Useamman vuoden työnantajuus ehtii hioa monet taidot suorastaan timantinkirkkaaksi osaamiseksi.

Piilo-osaamisen kartuttamiseen on helppo motivoitua, koska se vähentää avustajien vaihtuvuutta, tekee arjesta sujuvampaa ja pitää työnantajan ja avustajan välisen ilmapiirin hyvänä. Osaaminen on kuitenkin usein niin arkipäiväistä ja huomaamatta karttunutta, että sitä ei välttämättä muisteta painottaa työnhakutilanteissa. Kynttilä kannattaa todellakin ottaa pois vakan alta, koska tällainen työkalupakki näyttää CV:ssä erittäin vakuuttavalta!

Elina: työnantajan näkökulma

”Tarvitsen ja kehitän yllä mainittuja taitoja lähes päivittäin; ne ovat erittäin tärkeitä monipuolisen arkeni mahdollistajia. Olen hyvin riippuvainen henkilökohtaisesta avusta ja tarvitsen sitä heti aamulla päästäkseni sängystä ylös. Viikon aikana kohtaan useimmiten noin viisi eri avustajaa, joten mukautan vuorovaikutustani sen mukaiseksi, millainen persoona minulla on milloinkin työvuorossa.

Pyrin siihen, että kaikista työntekijöistäni olisi mukavaa tulla töihin. Toivon, että heidän on luontevaa kommunikoida kanssani ja helppoa ilmaista minulle toiveitaan. Minun on kyettävä antamaan tarvittaessa rakentavaa palautetta mutta pystyttävä työnantajan roolissa ottamaan sitä myös vastaan. Minun on myös ohjattava avustajiani tekemään asiat juuri siten kuin tekisin ne itse, jos pystyisin. Ohjeistuksen on oltava selkeää. Minun on jaksettava selittää asiat uusille ihmisille kärsivällisesti ilman, että he vaivaantuvat siitä, etteivät tietenkään vielä perehdytysvaiheessa osaa automaattisesti kaikkea.

Henkilökohtaisen avustajan työnantajana toimimiseen kuuluu, päivittäisen kanssakäymisen lisäksi, myös paljon näkymätöntä taustatyötä. Jotta avustajarinkini pyörii, käytössäni on oltava tarvittava määrä avustajatunteja. Niiden anominen kunnan vammaispalveluista vaatii todella suurta sinnikkyyttä ja kykyä listata ja perustella tarpeensa äärimmäisen tarkasti. Työnantajana toimiminen kehittää siis argumentointitaitoja. Saman tyyppisiä taitoja tarvitaan myös uusien työntekijöiden rekrytoimisessa: sopivat tekijät löytyvät helpommin, jos osaan painottaa työpaikkailmoituksessa omalta kannaltani olennaisia asioita ja ilmaista itseäni mielenkiintoa herättävällä tavalla.

Avustajaringin jo pyöriessä on äärimmäisen tärkeää, että suunnittelen työvuorot täsmällisesti ja ajallaan. Samalla minun tulee pystyä ottamaan huomioon usean työntekijän vuorotoiveet, oman elämäni aikataulut sekä työehtosopimuksen säädökset. Asioita on osattava ajatella ja omaa ajankäyttöä suunnitella pitkäjänteisesti monen viikon päähän. Toisaalta on kyettävä reagoimaan nopeasti yllättävissä tilanteissa, kuten avustajien sairastuessa.

Lankoja on paljon, ja niiden päät on pystyttävä pitämään käsissään. Tämä opettaa olemaan hetkahtamatta pienistä – ja tarkoittaa, että myös työelämässä pienet vastoinkäymiset on helpompi sijoittaa oikeaan mittakaavaan.”

Liisa-Maija Verainen ja Elina Mäkikunnas

Liisa-Maija Verainen työskentelee uraohjaajana ja työkykykoordinaattorina Lihastautiliitossa. Hänen kokemuksensa mukaan useilla lihastautia sairastavilla, avustajien työnantajina toimivilla henkilöillä on juuri sellaista piilo-osaamista, joka olisi tärkeä saada näkyviin työnhaussa ja näytöissä. Esimerkiksi työnjohdollinen osaaminen sekä rekrytointi- ja viestintätaidot ovat useilla aloilla tärkeitä työelämätaitoja.

Elina Mäkikunnas on työskennellyt Vamlasilla vaikuttamistyön suunnittelijana. Hänellä on synnynnäinen lihassairaus ja paljon omakohtaista kokemusta henkilökohtaisten avustajien työnantajuudesta: itsenäinen asuminen ja työssä käyminen onnistuu tällä hetkellä kuuden avustajan voimin. Elina moderoi Vamlasin 130-vuotisjuhlaseminaarin paneelia Oodin Maijansalissa ti 12.11. klo 12 – tervetuloa mukaan!

_____________________________________________________________________________________________________

Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta. Se voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa, eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.

Muita työelämäaiheisia blogejamme mm.:
Hanna Ruohonen: 10 askelta kohti yhdenvertaista työelämää
Aicha Manai: Utopiaa monimuotoisesta työelämästä
Kirsi Pimiä: Asenteet remonttiin, lisää joustoa

Jaa tämä: