Aihe: Blogi, Ihmisoikeudet, Lapset ja perheet, Nuoret, Työelämä

Työnhakija ei kerro työhakemuksessa käyttävänsä pyörätuolia, koska eteneminen rekrytointiprosessissa on siten todennäköisempää. Tähän on tultava muutos, toteaa yhdenvertaisuusvaltuutettu Kirsi Pimiä, jonka näkemyksiä kuullaan myös Vamlasin 130-vuotisjuhlapaneelissa Oodin Maijansalissa tiistaina 12.11.

Vammaisten henkilöiden joukossa on valtavasti osaamista ja myös korkeasti koulutettuja huipputyyppejä. Silti noin 80 prosenttia vammaisista työikäisistä on työmarkkinoiden ulkopuolella. On ilmeistä, että tämän joukon työmarkkina-aseman parantamisessa on vielä paljon tehtävää. Työelämän asenneilmapiirissä tarvitaan korjausliike niin työlainsäädännön kuin käytäntöjen tasolla.

Lainsäädäntö takaa melko hyvin vammaisten henkilöiden oikeuksien muodollisen toteutumisen. Muodollinen oikeussuoja ei kuitenkaan yksin riitä. Työelämä on Suomessa rakennettu pitkälti vammattoman henkilön näkökulmasta, ja vammaiset henkilöt jäävät liian usein sen ulkopuolelle. Tähän tarvitaan muutos. Suomessa on tehtävä kokonaisvaltainen yhdenvertaisuusvaikutusten arviointi vammaisten henkilöiden työllistymisen esteistä, ja näitä on alettava purkaa suunnitelmallisesti.

Haasteena sirpaleinen ja joustamaton järjestelmä

Vammaisten henkilöiden työllistymiselle on järjestelmän tasolla monia esteitä. Ennen kaikkea nykyinen järjestelmä on sirpaleinen ja joustamaton. Se sisältää lainsäädäntöä, viranomaiskäytäntöjä ja keskenään yhteensopimattomia tukimuotoja, jotka hankaloittavat entisestään vammaisten henkilöiden työelämään pääsyä.

YK:n vammaisyleissopimus ja yhdenvertaisuuslaki sisältävät vaatimuksen kohtuullisista mukautuksista myös työelämässä. Käytännössä muu lainsäädäntö voi kuitenkin estää mukautusten tekemisen. Esimerkiksi työhönvalmentajapalveluita saa enintään 50 tuntia vuodessa, eikä tässä ole mahdollista joustaa vammaisen henkilön yksilöllisten tarpeiden mukaan.

Oppisopimuskoulutuksen ehtona on 25 viikkotyötunnin suorittaminen. Tästä ei voida poiketa, vaikka henkilö ei vammansa vuoksi pystyisi sitä suorittamaan. Tämän tyyppisten esteiden vuoksi työelämän ulkopuolelle jää valtavasti osaamista – samalla kun tavoitteena on Suomen työllisyysasteen nostaminen. Pelkkä tavoite ei olekaan vielä riittävä: siihen tulee sisällyttää konkreettisia toimia vammaisten henkilöiden työllisyyden parantamiseksi.

Asennemuutos alkaa jo päiväkodista

Ymmärryksemme vammaisten henkilöiden kyvyistä työntekijöinä on usein hyvin rajoittunutta. Suomessa vammaiset henkilöt nähdään monesti toimenpiteiden kohteina sen sijaan, että heitä pidettäisiin aktiivisina toimijoina.

Muutoksen kohti inklusiivista koulutusta ja työelämää tulee alkaa jo päiväkodeista ja kouluista. Oppilaanohjauksessa vammaisia henkilöitä tulisi ohjata nykyistä aktiivisemmin kohti kouluttautumista ja työelämää. Työelämässä esimerkiksi työnantajien tietoisuuden lisääminen kohtuullisista mukautuksista ja apuvälineistä auttaisi muuttamaan ymmärrystä vammaisista henkilöistä työntekijöinä. Keskeinen vammaisten henkilöiden työllisyyden este onkin vallitseva asenneilmapiiri. Tämän esteen purkamiseen tarvitaan toimia niin poliittisilta päättäjiltä, työnantajilta kuin yksityisiltä toimijoiltakin.

Työnantajille tarkoitetut tuet alikäytettyjä

Työnantajat saattavat kuvitella, että vammaisen työntekijän palkkaaminen on kallista. Tosiasiassa tarjolla on erilaisia palkkaamiskynnystä madaltavia tukimuotoja. Esimerkiksi työolosuhteiden järjestelytukea voi käyttää kohtuullisten mukautusten tekemiseen ja apuvälineiden hankkimiseen. Tuet ovat kuitenkin alikäytettyjä, mikä voi johtua tukimuotoihin tai kohtuullisiin mukautuksiin liittyvästä tiedon puutteesta. Tämä johtaa helposti siihen, että työpaikalla koetaan helpommaksi olla palkkaamatta vammaista henkilöä. Työnantajien tietoisuutta tukimuodoista, apuvälineistä ja kohtuullisista mukautuksista tulisikin lisätä ja palkkaamisen kynnystä näin madaltaa.

Työelämän ulkopuolelle jääminen johtaa siihen, että monilta nuorilta suljetaan heidän vammansa vuoksi pääsy minimitason sosiaaliturvaetuuksia parempaan tulevaisuuteen yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä. Vammaisten henkilöiden työllistymistä vaikeuttavia esteitä on purettava suunnitelmallisesti ja vammaisten nuorten työllisyyttä tuettava nykyistä aktiivisemmin. Kaikilla on yhtäläinen oikeus työelämään.

Kirsi Pimiä, yhdenvertaisuusvaltuutettu

Kirsi Pimiä on toiminut yhdenvertaisuusvaltuutettuna vuodesta 2015 lähtien. Yhdenvertaisuusvaltuutetun tehtävänä on edistää yhdenvertaisuutta ja puuttua syrjintään. Toiminta-alue kattaa kaikki syrjintäperusteet sukupuolta ja sukupuoli-identiteettiä lukuun ottamatta. Kirsi Pimiä osallistuu Vamlasin 130-vuotisjuhlaseminaarin paneelikeskusteluun Oodin Maijansalissa tiistaina 12.11. yhdessä Suomen Yrittäjien verkostopäällikkö Aicha Manain, Riesa Consultative Oy:n yrittäjä Atso Ahosen, Sipoon Jokipuiston koulun opettaja Elina Jaakkosen ja Helsingin yliopiston vammaistutkija Reetta Mietolan kanssa.

Muita aiheeseen liittyviä blogejamme mm.:
Hanna Ruohonen: 10 askelta kohti yhdenvertaista työelämää
Sami Kekäläinen: Vammaisuus on ominaisuus muiden joukossa
Atso Ahonen ja Anni Kyröläinen: Palvelumuotoilulla kohti esteettömämpää ja yhdenvertaisempaa maailmaa
Reetta Mietola: Ikkuna auki vammaisten nuorten yhteiskunnalliseen toimijuuteen
Kari-Pekka Martimo: Mielikuvista faktoihin, ennakkoluuluista luovuuteen: töitä kaikille halukkaille
Pauli Leinonen: Yritys- ja työnantajayhteistyön kymmenen käskyä
Heikki Teittinen: Vamlas 130 vuotta – tervetuloa juhlimaan kanssamme!

_____________________________________________________________________________________________________

Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta. Se voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa, eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.

 

Jaa tämä: