Maailma ei muutu hetkessä, eikä meillä kaikilla ole samanlaisia vaikuttamisen mahdollisuuksia. Helpotusta omien vaikuttamiskeinojen löytämiseen tarjoaa Hanna Ruohosen laatima hyvän liittolaisuuden lista.
Olen keväästä saakka työskennellyt vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten työllistymisen edistämiseksi. Miettinyt, miten saisimme yhteiskunnan ajattelun käännettyä ja työelämästä kaikkien työkykyisten ja -haluisten oikeuden. Pohtinut, missä kohdassa meidän tulisi tehdä enemmän ja millaisin teoin. Ja vielä: kenelle nämä teot kuuluisivat?
Viimeinen kysymys on lähinnä retorinen. Teot kuuluvat meille kaikille. Jokaiselle omassa vaikutuspiirissään, omien voimavarojen ja päätösvallan mukaan.
Erityisen tärkeässä asemassa olemme kuitenkin me, jotka olemme tämän suuren etuoikeuden eli TYÖN äärellä.
Työelämän monimuotoisuus on Suomessa vielä melko marginaalista, ja vain muutamat kymmenet – kenties sadat – ihmiset jaksavat pitää siitä julkista meteliä. Muutokseen tarvitaan enemmän: julkisuutta, jatkuvaa seurantaa ja arjen puhetta, hyvien esimerkkien kertomista ja etenkin uutta mielentilaa. Jokainen meistä voi haastaa sekä omaa ajatteluaan että työyhteisöään tiedon ja uuden oppimisen äärelle.
Miten sitten olla hyvä liittolainen vammaiselle henkilölle? Mitä se voi tarkoittaa käytännössä?
Hyvä liittolainen…
1. Kuuntelee, kuulee, lukee ja oppii, mitä vammaiset ihmiset kertovat itsestään ja elämästään. Jo lyhyt pysähtyminen asian äärelle voi avata silmiä ja lisätä tietoisuutta merkittävällä tavalla!
2. Jakaa vammaisuuteen liittyvää asiallista somesisältöä ja nostaa aihetta esiin omissa kanavissaan.
3. Kouluttaa itseään – eikä odota, että muut selittävät/avaavat perusasioita kerran toisensa jälkeen.
4. Työskentelee yhdenvertaisuuden edistämiseksi omassa arjessaan, omien mahdollisuuksiensa mukaan: tarjoaa vammaiselle nuorelle harjoittelu- ja tai työpaikan, puuttuu rohkeasti syrjivään puheeseen, nostaa esiin puutteita ja ongelmakohtia (pidä esteettömyyslasit päässä liikkuessasi) ja kannustaa kohti asennemuutosta omalla esimerkillään.
5. On tietoinen kielestä, jota käyttää. Kunnioittaa ihmisten toiveita siitä, miten heidän vammaisuudestaan/rajoitteistaan tulisi puhua ja muuttaa tarvittaessa käyttämiään ilmaisuja.
6. Ei oleta! Vammaisuus on vain yksi ominaisuus muiden joukossa. Älä siis tee palveluksia tai ota vastuuta silloin kuin se ei ole oikeasti tarpeen. Olennaista on aito kuunteleminen ja oppiminen.
7. Näkee vamman yli, ohi ja läpi: sillä ei monissa tilanteissa ole merkitystä.
8. Myöntää rohkeasti tietämättömyytensä ja osaamattomuutensa, kysyy ja kuuntelee. Nöyryys ja rohkeus kulkevat käsi kädessä.
9. Näkee ja ottaa haasteet vastaan sen kokoisina kuin ne ovat! Etsii aktiivisesti ratkaisuja eikä jumita ennakkoluuloissa tai vanhoissa toimintamalleissa.
10. Tekee yhteistyötä mahdollisimman monialaisesti ja monimuotoisesti, hakeutuu uuden äärelle ja kannustaa myös muita tätä kohti!
Haluatko kuulua ruohonjuuritason vaikuttajiin? Olla liittolainen? Ota yhteyttä meihin niin tehdään pieni vallankumous!
Hanna Ruohonen
Hanna Ruohonen on toimintaterapeutti, joka työskentelee työllisyyskoordinaattorina Vamlasin Nuoret ja työelämä -toiminnassa. Hänen tavoitteensa (hyvän liittolaisuuden lisäksi) seuraavalle vuodelle on rohkaistua tekemään asioita, jotka pitävät hänet tiiviisti epämukavuusalueella.
Lisää tästä aiheesta myös mm. näissä blogeissamme:
Kirsi Pimiä: Asenteet remonttiin, lisää joustoa
Pauli Leinonen: Yritys- ja työnantajayhteistyön kymmenen käskyä
Atso Ahonen ja Anni Kyröläinen: Palvelumuotoilulla kohti parempaa maailmaa