Vamlasin kehittämä Ratko-malli on vakiinnuttanut paikkansa monipuolisena ja työyhteisöä osallistavana työnmuotoilun menetelmänä. Päivänsankari ei jää lepäämään laakereillaan: uusi kehittämisprosessi polkaistaan käyntiin useiden toimijoiden voimin helmikuussa 2024.
Ratkon tarina sai alkunsa IMBAsta ja Melbasta: työn vaativuutta arvioivista menetelmistä. Vamlas toi menetelmät Suomeen ja muokkasi ne täkäläisiin tarpeisiin sopiviksi vuonna 2004 alkaneessa Ota työ elämääsi -hankkeessa.
–Työn vaativuutta ja työnhakijan taitoprofiilia haluttiin päästä vertaamaan mahdollisimman yksiselitteisesti, selkeän kaavan mukaan. Tavoitteena oli löytää uusia keinoja erityisesti osatyökykyisten nuorten työnhakijoiden työllistymiseen, Vamlasin työelämäasiantuntija Minna Tarvainen sanoo.
Menetelmät osoittautuivat monipuolisiksi ja toimiviksi. Niitä alettiin hyödyntää esimerkiksi työvalmennuksessa, kuntoutuksessa ja rekrytoinneissa.
Vamlas sovelsi IMBAa ja Melbaa myös omassa hankkeessaan, mutta vastaanotto ei ollut yksinomaan innostunut. Ajatus vammaisten työnhakijoiden rekrytoimisesta aiheutti monissa organisaatioissa epävarmuutta ja vastarintaa. Lisäksi näille hakijoille ei välttämättä löytynyt sopivia valmiita työtehtäviä.
Seuraava askel: koko työyhteisö mukaan
Vamlasissa käynnistyi uusi Ratko-hanke, joka jatkoi siitä, mihin IMBAn ja Melban kanssa oli päästy. Ajatuksena oli, että yhteistyö organisaation kanssa alkaisi uuden työtehtävän luomisella. Tässä hankkeessa Tarvainen aloitti vuonna 2012.
– Ajatus työnmuotoilusta syntyi, kun tajusimme, että työn sisältöjen ja toimenkuvien miettimiseen tarvittiin koko työyhteisö. Tavoitehan oli yhteinen: kaikkien työn helpottaminen. Saimme rahoituksen ja ryhdyimme kehittämään työnmuotoilun menetelmää, joka sai myöhemmin nimekseen Ratko, Tarvainen muistelee.
Erilaisia työskentelytapoja ja työkaluja päästiin kokeilemaan hyvin erilaisilla työpaikoilla. Yrityksen, erehdyksen ja saadun palautteen myötä opittiin, mikä toimii ja mikä ei. Toimivaksi todettiin muun muassa fasilitointi, joka ei ollut vielä tuolloin vakiinnuttanut paikkaansa Suomessa.
– Fasilitoinnin avulla helpotettiin ryhmän yhteistä päätöksentekoa sekä kehittämis- ja yhteistyötä. Se ei ollut opastusta vaan ryhmän viisauden löytämistä yhteisen päätöksenteon tueksi, Tarvainen kertoo.
Ratkosta haluttiin luoda mahdollisimman yksinkertainen menetelmä, jonka hyödyntämiseen ei tarvittaisi erityistä asiantuntemusta. Organisaatioissa innostuttiin, ja Ratkon henki alkoi elää.
– Emme aluksi tienneet, liittyisivätkö IMBA ja Melba elimellisenä osana Ratkoon vai eivät. Lopulta menetelmät päätettiin pitää erillään. Ratko, IMBA ja Melba täydentävät toisiaan, ja niitä voi käyttää joko yhdessä tai erikseen.
Ratkon monet mahdollisuudet
Ratko-mallin avulla tutuista tehtävistä voidaan rakentaa uusia kokonaisuuksia, jotka ovat mielekkäitä sekä työntekijöiden että organisaation kannalta. Esimerkiksi asiantuntijoilta voidaan karsia avustavia tehtäviä, muodostaa niistä uusi työnkuva ja hakea tekijäksi täsmätyökykyinen tai osa-aikainen tekijä.
– Työnmuotoilulla helpotetaan sopivien tekijöiden löytämistä ja koko työyhteisön elämää. Sen myötä saatetaan huomata, että yrityksestä puuttuu tietynlaista osaamista tai jokin tarpeellinen tehtävä. Ratko on myös sosiaalisen vastuun työkalu. Monet yritykset haluavat olla vastuullisia ja tarjota työtä vaikeasti työllistyville työnhakijoille, Tarvainen luettelee.
Työnmuotoilu ja mahdollisuus osa-aikaiseen työsuhteeseen saattavat helpottaa myös nuorten työllistymistä. Kun työnkuvat on muotoiltu yhdessä järkeviksi, myös uusien työntekijöiden perehdyttämiseen on mahdollista käyttää enemmän aikaa.
Kehitystyö jatkuu!
Työelämän kohtaanto-ongelma, pirstaloituminen ja monimuotoistuminen ovat päivänpolttavia puheenaiheita. Myös täsmätyökykyisyydestä puhutaan koko ajan enemmän.
– Täsmäajattelua olisi syytä laajentaa työelämän muuttuessa. Kun työntekijän osaaminen, työkyky ja ehkä myös toive lisävastuusta karttuvat, alkuperäinen työnkuva saattaa jäädä ahtaaksi. Sitä alkaa nähdä, mitä muuta voisi tehdä ja millaiset tehtävät motivoivat. Täsmä ei pysy ikuisesti samana, Tarvainen toteaa.
Myös Ratkoa halutaan kehittää niin, että se vastaa mahdollisimman hyvin muuttuvan työelämän tarpeisiin.
– Ratkon kehittämistä on mietitty jo pitkään. Nyt tartumme toimeen ja polkaisemme käyntiin kehittämisprosessin, jossa on mukana useiden eri sektoreiden toimijoita. Ensimmäinen työpaja pidetään Joensuussa helmikuun alkupuolella.
Kysy lisää!
Työelämäasiantuntija Minna Tarvainen
045 7839 6222, minna.tarvainen@vamlas.fi
Kuka?
Vamlasin työelämäasiantuntija Minna Tarvainen oli kehittämässä Ratko-mallia sen ensimetreiltä lähtien. Hän aloitti hankkeessa keväällä 2012 yhdessä kollegoidensa Pauli Leinosen kanssa ja oli mukana myös esteetöntä rekrytointia kehittävässä Vahti-hankkeessa (http://esteetonrekrytointi.fi/)
Tarvainen lähti Vamlasista keväällä 2019, Vahti-hankkeen päättyessä. Takaisin Vamlasiin, Nuoret ja työelämä -toimintaan, hän palasi syksyllä 2023.
Vamlas-pestien välillä Tarvainen työskenteli työllisyyteen liittyvissä tehtävissä mm. Sosped-säätiössä ja Helsingin kaupungilla sekä järjestöasiantuntijana Vatesissa. Taustaltaan hän on sosiaalipsykologi, toimintaterapeutti ja esteettömyyskartoittaja. Päätöksenteon ilmiöt ja valintamuotoilu -opinnot Laureassa ovat loppusuoralla.