Erityislapsiperheet kohtaavat arjessaan haasteita, joita voi olla vaikea ymmärtää ulkopuolelta. Palvelut, jotka on suunnattu kaikille lapsiperheille, eivät välttämättä vastaa erityistarpeisten lasten ja heidän perheidensä odotuksia ja vaatimuksia. Yksi tällainen palvelu on perheille avoimet kohtaamispaikat, joiden tavoitteena on tarjota tukea ja yhteisöllisyyttä. Ohjataanko erityislapsiperheitä näihin peruspalveluihin ja miten kohtaamispaikat palvelevat erityistarpeita? Kysymyksiä pohtivat opinnäytetyössään sosionomiopiskelijat Taru Peltola ja Saara Velander Laurean ammattikorkeakoulusta.
Opinnäytetyössämme kartoitimme neljän erityislapsiperheen kokemuksia ja näkemyksiä avoimista kohtaamispaikoista. Perheille avoimet kohtaamispaikat ovat matalan kynnyksen tiloja, kuten perhekerhoja ja perhekahviloita. Selvitimme haastattelujen avulla, miten perheet ohjautuvat näihin paikkoihin ja millaisia kokemuksia heillä on näihin osallistumisesta. Opinnäytetyömme tulokset auttoivat tunnistamaan konkreettisia kehityskohteita, joita erityislapsiperheet ovat kokeneet avoimiin kohtaamispaikkoihin ohjautumisessa ja osallistumisessa. Yhteistyössä Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö Vamlasin kanssa tekemämme opinnäytetyö tukee pyrkimystä tehdä kohtaamispaikoista aidosti saavutettavia ja kaikkia perheitä tukevia.
Kokemukset palveluohjauksesta ja kohtaamispaikkojen toiminnasta
Haastatteluun osallistuneet erityislapsiperheet kokivat, että eivät ole saaneet riittävää palveluohjausta avoimiin kohtaamispaikkoihin. Virallisista ohjaustahoista, kuten neuvoloista saatavan tiedon koettiin olevan puutteellista tai hyvin vähäistä, mikä jättää perheet etsimään itse tietoa sosiaalisen median ja tuttavien kautta. Tämä aiheuttaa epätasa-arvoa, sillä kaikilla perheillä ei ole samanlaisia resursseja löytää sopivia palveluja. Ohjauksen puutteesta huolimatta haastatteluun osallistuneet perheet olivat löytäneet avoimiin kohtaamispaikkoihin, mikä kertoo palvelujen tarpeesta.
Osallistumista hankaloittivat esteettömyyden puute, tilojen epäkäytännöllisyys tai arjen kuormittavuus. Haastatellut perheet kokivat tärkeänä, että kohtaamispaikoissa olisi esimerkiksi pienempiä huoneita, joissa voisi rauhoittua lapsen kanssa tai hoitaa yksityisiä hoitotilanteita.
Avoimien kohtaamispaikkojen toimintaa ei koettu riittävän mukautetuksi ja tästä syystä perheet saattoivat tuntea jäävänsä ulkopuolisiksi. Aktiivinen tuki ja osallistumisen edistäminen nousivat esille keskeisinä tarpeina. Erityislapsiperheet olisivat kaivanneet enemmän henkilökunnan tukea ja apua sopeutumiseen ja mahdollisuuteen toimia muiden kanssa yhdenvertaisesti. Erityislapsiperheet kokivat olevansa erilaisia ja toiminnan koettiin olevan enemmän vammattomien lasten perheille suunniteltua.
Toiminnan kehittämistarpeet
Avointen kohtaamispaikkojen kehittämiseksi tarvitaan selkeämpää palveluohjausta ja toiminnan mukauttamista erityislapsiperheiden tarpeisiin. Perheille tulee tarjota tukea, jotta he löytävät sopivat palvelut ja voivat osallistua kohtaamispaikkojen toimintaan. Tämä mahdollistaisi aidosti inklusiivisten ja tukevien tilojen luomisen kaikille perheille.
Jokaisella perheellä, riippumatta erityistarpeista, tulisi olla mahdollisuus löytää paikkansa yhteisössä ja osallistua toimintaan, joka tukee heidän arkeaan ja hyvinvointiaan.
Kiitämme tutkimukseen osallistuneita perheitä ja Vamlasia yhteistyöstä.
Taru Peltola ja Saara Velander, sosionomiopiskelijat, Laurea AMK
Taru Peltola ja Saara Velander ovat Vamlasin Mukana muutoksissa -hankkeen opiskelijakumppaneita ja opinnäytetyö tehtiin yhteistyössä osana hanketta. Haastatellut perheet tavoitettiin hankkeen verkostosta ja selvitys tukee yhteistä tavoitettamme tehdä perheiden avoimista kohtaamispaikoista aidosti saavutettavia kaikille perheille.
Lue koko valmis raportti täältä!