Aihe: Blogi, Ihmisoikeudet, Nuoret

Heljä Hesso katsoi Espoo Cinéssä esitetyn Because of My Body -elokuvan, peilasi sitä omiin kokemuksiinsa ja pohti, millaisia tunteita elokuva hänessä herätti.

Dokumentaarinen Because of My Body kertoo vammaisen ihmisen seksuaalisuudesta kahden päähenkilön kautta. Heistä toinen, 21-vuotias selkäydinvammainen Claudia, ei ole tutustunut kehoonsa saati seksuaalisuuteensa. Siksi hän palkkaa työuraansa aloittelevan Marcon, jonka tehtävänä on auttaa vammaisia ihmisiä seksuaalisuutensa löytämisessä.

Elokuva muistutti siitä, miten vaikeaa ihmisten ja yhteiskunnan on pitää vammaisia ihmisiä saman arvoisina muiden kanssa. Ei ymmärretä, että he ovat seksuaalisia olentoja ja että heille kuuluvat samat oikeudet kuin kenelle tahansa muulle. Aika usein tuntuu siltä, että vammaisen ihmisen pitäisi olla tyytyväinen saadessaan ylipäätään olla hengissä. Näistä asenteista Claudian perhe on surullisen hyvä esimerkki.

Elokuva herätti minussa paljon ajatuksia ja suuria tunteita, puoleen ja toiseen. Se vei minut teini-ikäisen Heljän nahkoihin: aloin miettiä omaa nuoruuttani kolmetoistavuotiaasta eteenpäin. Olin mielestäni ällöttävän karvainen, eikä silloinen purentavirheeni voinut jäädä keneltäkään huomaamatta. Omasta anatomiastani olin elokuvan päähenkilön tapaan hukassa. Lisäksi minulla oli – ja on edelleen – samanlainen tarve tulla hyväksytyksi. Siksi rakastuin kehen tahansa, joka osoitti minulle empatiaa.

Kipeä irtipäästäminen

Marcon ja Claudian välille syntyy intiimi ja luottamuksellinen suhde, jonka Claudia tulkitsee – kokemattomana ja hyväksyntää kaipaavana – romanttiseksi. Marcolle suhde on kuitenkin täysin ammatillinen: kun työsuhde loppuu, kaikki yhteydenpito loppuu.

Tämä äkkinäinen ”hylkääminen” suututti minua todella. Claudialla ei ole ihmissuhteita perheen ulkopuolella, joten tietenkin hän kiintyy Marcoon. Tuntui absurdilta ja julmalta antaa toisen ihmisen kiintyä ja hylätä tämä sitten totaalisesti työsuhteen loppuessa.

Vammaisuus itsessään aiheuttaa muun muassa torjutuksi tulemisen ja hylätyksi tulemisen pelkoja. Siksi Claudian ja Marcon olisi pitänyt keskustella heti alussa avoimemmin siitä, mitä he tästä ihmissuhteesta odottavat ja millaisia pelkoja Claudialla on. Tämä olisi pitänyt tehdä selväksi myös Claudian äidille. Dokumentissa kuvatun prosessin myötä luotiin todennäköisesti vain yksi trauma lisää, minkä seurauksena Claudian on todennäköisesti jatkossa entistä vaikeampaa päästää ihmisiä lähelleen.

Yhdenvertaisuutta odotellessa

Oletan, että dokumentilla tavoiteltiin informatiivisuutta. Olisin ainakin itse kaivannut siihen useampia näkökulmia: Marcon opiskelutovereiden ja heidän asiakkaidensa haastatteluja. Nyt mieleen jäi lähinnä traaginen tarina, jonka otsikko voisi olla ’’Älä missään nimessä tee näin”.

Pieni ärsyttävä yksityiskohta: katetrin laittaminen näytettiin dokumentissa tarpeettoman monta kertaa. Sietämättömän häiritsevää: en lopultakaan ymmärtänyt, miksi Marco oli ylipäätään lähtenyt koko alalle. Pakon edessäkö – niin voisi ajatella ainakin silmäpussien ja osin robottimaisen olemuksen perusteella. Olisin myös halunnut tietää, mitä Marcolle ja Claudialle kuului esimerkiksi vuoden jälkeen.

On positiivista, että vammaisten ihmisten seksuaalisuudesta puhutaan ja että siihen liittyviä asenteita tuodaan näkyviksi. Yksi näistä asenteista on oman kokemukseni mukaan mustavalkoisuus: vammaisesta lapsesta odotetaan joko seuraavaa Nobelin saajasankaria tai vaihtoehtoisesti ei yhtään mitään. Toisaalta ajatellaan, että vammaisten ihmisten pitäisi pariutua (vain) keskenään. Olen itsekin saanut kuulla, ettei kukaan ns. terve voi rakastaa minua.

Me vammaiset ihmiset olemme monessa asiassa, edelleen ja valitettavasti, yhteiskunnan alinta kastia. Vaikka Because of My Body -elokuva herätti minussa ristiriitaisia tunteita, se opettaa varmasti jokaiselle jotakin – joko maailmasta tai meistä itsestämme.

Heljä Hesso

Heljä Hesso on 33-vuotias Itä-Helsingissä asuva nainen, joka haaveilee perheestä sekä osa-aikaisesta työstä media-alalla. Hän on CP-tetraplegikko, jolla on myös nepsyhaasteita.

Lue lisää:
Espoo Ciné -elokuvafestivaali 23.-29.8.2021: CRIP-sarja vammaisuudesta | Vamlas


Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta. Se voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa, eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.

Jaa tämä: