Asumispalveluiden laadun varmistaminen kuntien talouden kiristyessä on haaste, johon Vamlasin uusi asumispalvelujohtaja Hermanni Ollikainen lähtee työntekijöidensä kanssa vastaamaan.
Aloitin Lauttasaaressa maaliskuun alussa. Minut otettiin erittäin hyvin vastaan organisaation joka tasolla, mikä oli todella ilahduttavaa. Työskentelyilmapiiri on ollut myönteinen, ja säätiöllä on ollut enemmän aitoa halua tukea toimintaa kuin mihin olen aikaisemmissa organisaatioissani tottunut.
Olen koulutukseltani kasvatustieteen kandi sekä sosionomi YAMK (ylempi ammattikorkeakoulututkinto). Lisäksi minulla on eri johtamiskoulutuksia, etunenässä 25 op:n yamk-tason ”Asiantuntijayhteisöjen johtaminen” -koulutus.
Sosiaalialan työkokemusta tulee tänä vuonna täyteen kaksi vuosikymmentä, joista viimeiset kuusi, seitsemän vuotta esihenkilötehtävissä. Näitä tehtäviä ovat olleet muun muassa yksikönpäällikkö mielenterveyskuntoutujien/ päihderiippuvaisten/ kehitysviiveisten henkilöiden tukiasumisyksikössä sekä johtaja lasten ja perheiden avopalveluyksikössä.
Vuodet isoissa organisaatioissa ovat olleet mielenkiintoisia ja opettavaisia: olen saanut paljon vastuuta ja myös onnistumisen kokemuksia. Tämä on tapahtunut henkilökunnan onnistumisten myötä ja näkynyt suoraan asiakkaiden hyvinvoinnin kohentumisena.
Vamlasissa minua puhuttelee vilpitön halu toimia vammaisten ja pitkäaikaissairaiden lasten ja nuorten yhdenvertaisuuden edistämiseksi. Lauttasaaressa pääsen jatkamaan edeltäjäni hyvin tekemää työtä, ja pikkuhiljaa pääsen lisäämään myös omat ”mausteeni soppaan”.
Sekä henkilökuntaa että asiakkaita on kohtuullisen paljon, joten riittävän läsnäoloajan järjestäminen kaikille tarvitseville vaatii työtä. Työtä vaatii myös kuntien jatkuvasti kiristyvä talous ja riittävien resurssien takaaminen laadun varmistamiseksi. Palvelun laadun ylläpitäminen on kuitenkin meidän ensisijainen tavoitteemme.
Haluan olla oikeudenmukainen, tasapuolinen sekä positiivista työilmapiiriä ylläpitävä johtaja. Pidän myös huolen, että jokainen saa olla oma itsensä: minkäänlaista syrjintää en tule hyväksymään.
Työ on minulle tärkeää, mutta ykkösenä elämässäni ovat perhe ja lapset. Lasten harrastukset ovat mieleisiä myös minulle, ja erityisesti jalkapallo on lähellä sydäntäni. Minut saattaa nähdä moottoripyörän selässä; ajelen sillä välillä työmatkojakin. Musiikki, mökkeily ja erilaiset ”remonttihommat” tuovat nekin mukavaa vastapainoa arkeen.