Vamlasin kesätyöntekijä Ellen Miao pohdiskeli lyhytkasvuisuutta oman arkielämänsä kautta. Lisäksi hän mietti omien näkökulmiensa muutosta iän myötä sekä itseään että ympäröivää yhteiskuntaa kohtaan.
Minä olen Ellen Miao. Olen 15-vuotias lyhytkasvuinen nuori. Minulla on diagnosoituna hypokondroplasia, joka on harvinainen lyhytkasvuisuuden piirre. Lyhytkasvuisuuden vuoksi minulla on tavallista lyhyemmät raajat.
Lyhytkasvuisuus tuottaa minulle lisävaikeuksia arjen askareissa, mutta vaikeuksista riippumatta pystyn silti elämään hyvää ja itsenäistä elämää. En ole antanut enkä tule antamaan lyhytkasvuisuuden rajoittaa positiivista asennettani elämään.
Hyvänä esimerkkinä pienistä arjen haasteista toimii pikaruokaravintoloiden itsepalvelukassat: kävin vähän aikaa sitten syömässä Burger King -ravintolassa ja totesin, ettei heidän itsepalvelukassansa ole suunniteltu esteettömiksi. Näytöt olivat todella korkealla enkä yltänyt sinne. Seisoin näytön edessä pienenä avuttomana tyttönä, joka olisi vain halunnut pienen hampurilaisaterian. Silloin tunsin itseni vielä lyhyemmäksi ja kutistuneeksi. Avun pyytäminen ei ole koskaan ollut minulle vaikeaa, mutta se silti se vaikuttaa mielialaan ja tunnelmaan. Onneksi viereisessä pöydässä istui ystävällinen nuori mies, joka suostui vilpittömättömästi apuun, kun sitä pyysin. Hänelle en joutunut paljoa selittelemään, vaan hän suostui oitis. Ruuan tilaamisen jälkeen kaikki jatkui normaalisti.
Tällaiset hetket saavat minut miettimään, että onko tämä maailma tehty minun kaltaisilleni ihmisille, ja kuinka epäreilu maailma voi olla. Pohdin myös, kuinka vaikeaa olisi tehdä vaihtoehtoinen, matalampi itsepalvelukassa. Tämä ratkaisu palvelisi myös muita matalammalla liikkuvia henkilöitä, kuten lapsia ja pyörätuolin käyttäjiä.
Toinen arjen esimerkki tulee kuntosalilta. Tavoitteellisena kilpaurheilijana salilla treenaaminen on aktiivinen vapaa-ajan harrastukseni. Salilla tuttu todellisuus iskee vastaan, kun tajuan, että kuntosalitkaan eivät ole tehty kaltaisilleni käyttäjille.
Esimerkkinä ylätaljaveto: laitteessa istut penkille, otat kahvan pään yläpuolella olevasta vetonarusta kiinni ja vedät sen rintaan. Uimarina tämä selkälihaksia treenaava liike on todella iso osa treeniä. Laitteen etäisyyksien perusteella vaikuttaa siltä, että se on suunniteltu vain 180-senttisille miehille. Me lyhyemmät joudumme joko pinnistelemään tai pyytämään rohkeasti apua yltääksemme laitteen kahvoihin.
Toisin kuin matalamman näytön tapauksessa Burger Kingissä, aina ei ole mahdollista keksiä täysin toimivia kaikkia palvelevia ratkaisuja, esimerkiksi kaikille sopivia kuntosalilaitteita. Tällöin ratkaisu löytyy yhteisöllisyydestä, siitä että autamme toisiamme pärjäämään ympäristöissä, jotka eivät ole kaikille yhtä sopivia.
Ollaan ylpeitä erilaisuudesta
Olen monesti miettinyt, että millainen elämäni olisi, jos en olisikaan lyhytkasvuinen. Pääsisin paikkoihin helpommin ja voisin toimia itsenäisemmin ja turvallisemmin julkisissa tiloissa. En saisi myöskään pilkkausta tai oudoksuvia katseita perääni. Ikääni ei myöskään jatkuvasti kyseenalaistettaisi pituuteni perusteella.
En ole enää antanut muiden kommenttien tai katseiden häiritä minua niin kuin ennen. Tämä johtuu siitä, että olen iän myötä alkanut hyväksymään itseni sellaisena kuin olen. Lyhytkasvuisuuteeni en voi vaikuttaa, mutta omaan asenteeseeni voin.
Oman itseni sijaan olen alkanut kyseenalaistaa ympäröivää maailmaa. Mikä osa tästä maailmasta on meitä varten vai onko edes sellaista? Tuntuu, että joudumme päivittäin taistelemaan omasta tilasta sekä oikeudesta osallistua yhteiskunnan normaaliin toimintaan.
Me vammaiset emme ole taakka yhteiskunnalle, eivätkä pyytämämme mukautukset tee meistä etuoikeutettuja. Olemme ihmisiä muiden joukossa, joiden aloituspiste elämässä ei ole ihan sama kuin vammattomilla. Huolimatta aloituspisteen erilaisuudesta haluamme vain elää hyvää ja tavallista elämää.
Huolimatta lyhytkasvuisuudesta ja sen aiheuttamista haasteista olen onnellinen, koska ilman lyhytkasvuisuutta en olisi päässyt tapaamaan kaltaisiani nuoria ja vanhempia kavereita. Olette kaikki upeita!
Ja muistakaa: erilaisuus on rikkaus!
Lopuksi vielä toivoisin, että voisimme kaikki olla itsevarmoja ja välittämättä muiden kommenteista, koska loppujen lopuksi kenenkään ulkopuolisen kommentit eivät määritä sinua. Tärkeintä on se, miten sinä itse näet erilaisuutesi ja oletko siitä ylpeä.
Ollaan rohkeasti omia itsejämme!
Kirjoittanut kesätyöläinen Ellen Miao♡