Koko ajan toitotetaan, että lapsilla ja nuorilla tulisi olla harrastuksia, jotain mikä kiinnostaa ja on mukavaa. Liikunnan tärkeyttä korostetaan harrastuksissa. Entä jos on liikuntavammainen? Mikä sopii harrastukseksi jos ei pysty juoksemaan tai heittämään palloa?
Tietysti muutakin kuin urheilua voi harrastaa, mutta itse löysin pitkäaikaisimman harrastukseni liikunnasta. Olen harrastanut sähköpyörätuolisalibandya (spt-salibandy) jo yli seitsemän vuotta. Päädyin harrastuksen pariin ala-asteikäisenä ja viihdyinkin siinä pari vuotta. Teininä päätin, ettei salibandy enää kiinnosta ja lopetin sen. Moneen vuoteen en harrastanut mitään. Kun muutin lukion jälkeen Helsinkiin, ystäväni kysyivät minua uudestaan mukaan. Päätin, että voin käydä muutaman kerran harjoituksissa, ja katsotaan sitten kiinnostaako.
En ajatellut aloittaa uudestaan pelaamista, mutta joukkueen yhteishenki ja ihmiset saivat minut jatkamaan. Huomasin kuinka kivaa on kilpailla ja pelata. Nyt uudestaan aloittaneena voin vahvasti suositella urheiluharrastusta, varsinkin joukkueurheilua! Suomessa spt-salibandya voi pelata kahdella sarjatasolla, Finlandia-sarjassa ja sm-sarjassa. On viisi seuraa, jossa lajia voi harrastaa. Itse pelaan Helsinki Outsiders –seurassa ja sm-sarjassa.
Jännittävä turnaus Tallinnassa
Toukokuussa järjestettiin sm-sarjan finaaliturnaus, joka oli tänä vuonna Tallinnassa. Joukkueemme lähti tietenkin tavoittelemaan kultaa. Osa porukasta lähti matkaan jo perjantaiaamuna ja osa illalla. Saavuttuani myöhään illalla Tallinnaan päätin, että parasta vain mennä nukkumaan, jotta jaksaa olla lauantaina hallilla koko päivän.
Lauantaina päivämme alkoi aikaisin, sillä ensimmäinen peli jo klo 10.00. Päivän aikana meillä oli yhteensä neljä peliä, joista voitimme kolme. Tunnelma hallilla oli jännittynyt ja iloinen. Aurinko paistoi ja kaikilla oli mukavaa yhdessä. Finaali oli tietenkin viimeisenä ja joukkueemme lähti hyvillä mielin tavoittelemaan voittoa, tietenkin hieman jännittyneenä. Peli oli tiukka ja todella jännittävä, oikea trilleri! Voitimme pelin 4-5 ja samalla katkaisimme SB Vaasan viiden vuoden mestaruusputken. Riemua ei voi sanoin kuvailla! Huuto ja kiljahdukset kaikuivat hallissa summerin soidessa. Siinä tilanteessa monella meinasi tulla tippa linssiin. Tätä voittoa oli odotettu monta vuotta ja nyt se oli meidän. Joukkue pelasi hienon pelin ja valmentajan ohjeilla pääsimme tavoitteeseemme. Mitalit ja pokaalit jaettiin illalla järjestetyssä gaalassa ruokailun jälkeen. Kaikki olivat iloisin mielin ja juhlintaa jatkettiin pitkälle yöhön asti.
Mielestäni parasta reissussa oli tietenkin mestaruuden voittaminen, mutta siitä iloitseminen joukkuetovereiden kanssa teki siitä vielä mahtavamman. Ilojen ja pettymyksien jakaminen yhdessä joukkueen kanssa on yksi parhaista asioista joukkueharrastuksissa.
Jos mietit, voisiko uusi harrastus tuoda elämään jotain uutta ja hienoa, niin vastaus on ehdottomasti! Mielekäs tekeminen, uudet ystävät ja sosiaaliset suhteet ovat vain muutamia asioita, joita harrastus voi tuoda elämään. Jos jokin asia kiinnostaa, kannattaa selvittää pystyykö sitä harrastamaan. Monista järjestöistä voi saada lisätietoa ja ehkä myös apua uuden harrastuksen löytämiseen.
Jasmi Ahonen
Jasmi opiskelee sosionomiksi Laurea ammattikorkeakoulussa ja on toiminut Vamlasissa harjoittelijana huhti-toukokuussa 2018. Valmistuttuaan hän haluaisi työskennellä erityisesti vammaisten nuorten tai lasten parissa.
Vamlasin blogiperiaatteet
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta ja siinä voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.
Jos haluat kirjoittaa Vamlasin blogiin, ota yhteyttä sari.pohjola(at)vamlas.fi