Elämä vaikeasti monivammaisena on haastavaa – ja toisinaan vielä haastavampaa, Ilari Kousa toteaa. Tilannetta ei helpota elintärkeiden asumispalveluiden hintapainotteinen kilpailutus, jonka seurauksena palvelun laatu vaihtelee, ja itsenäisesti asuvia vammaisia voidaan heitellä asumisyksiköstä toiseen.
”Minulla on cp-vamma, selkäydinvamma, keuhkojen toimintahäiriö ja autoimmuunisairaus. Tarvitsen apua ihan kaikessa: syömisessä, pukemisessa, riisumisessa, peseytymisessä,..
Vaikka monivammaisen elämä on välillä pirun vaikeaa, yritän parhaani mukaan elää mahdollisimman positiivista ja normaalia elämää. Teen Helsingin yliopistossa kahta maisterintutkintoa, jotka ovat nyt loppusuoralla: ne valmistuvat vuoden 2019 aikana. Suunnittelen väitöskirjaa ja opettajan pedagogisia opintoja. Jos kroppa ja äijä kestävät, haluaisin valmistuttuani tehdä tutkimus- ja opetusuraa, mielelläni täällä Viikissä.
Mikään tästä, tai elämä yleensäkään, ei olisi mahdollista ilman kokonaisvaltaisia asumispalveluita ja ympärivuorokautista miehitystä.
Asun Helsingin Lauttasaaressa, Vamlasin asumisyksikössä, joka sijaitsee samassa talossa HOASin muiden opiskelija-asuntojen kanssa. Lauttasaaren yksikkö on tässä ainoa laatuaan Suomessa. Toivoisin, että vammaisten asumispalveluita vietäisiin yhä enemmän tähän suuntaan, pois erillisyydestä.
Täällä apu on koko ajan puhelinsoiton päässä. Yhteisöllisyyden merkitys, vuorovaikutus henkilökunnan ja muiden asukkaiden kanssa, on sekin todella suuri: sen avulla olen selvinnyt hankalimpienkin aikojen yli. Olennaista on myös pysyvyys – se että ihmiset ovat tuttuja ja tiedän asioiden sujuvan.
Miltä sinusta tuntuisi, jos joutuisit muuttamaan maakunnan toiselle laidalle vastoin tahtoasi?
Tämä ei ole itsenäisesti asuville vammaisille ollenkaan tavatonta. Asumispalveluiden kustannukset maksavat kunnat, jotka kilpailuttavat palveluntuottajia hyvin hintapainotteisesti. Halvin voittaa, ja asukas saattaa joutua muuttamaan hänelle osoitettuun yksikköön. Palveluiden laatu vaihtelee todella paljon: vasta nykyisessä asumisyksikössäni tajusin, että minullakin on ihmisarvo.
Toivon, että asumispalveluiden kilpailutuksessa painotetaan jatkossa enemmän laatua kuin hintaa.
Haaveilen yhteiskunnasta, jossa vammaista ei nähdä ensisijaisesti vammaisena vaan arvokkaana ja tasavertaisena ihmisenä – ja jossa ei kyseenalaista vammaisten oikeutta ihmissuhteisiin, itsenäiseen asumiseen, työntekoon ja perheiden perustamiseen. Tämän eteen on tehty jo paljon työtä, mutta räikeitä epäkohtia on edelleen. Esimerkiksi Hollannissa ja Saksassa ollaan vammaiskysymyksissä paljon pidemmällä. Jos he pystyvät siihen, miksemme mekin pystyisi? Tahto ja asenne ratkaisee.
Ilari Kousa
(Kuva: Jari Härkönen)
____________________________________________________________________________________________________
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta. Se voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa, eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.