Aihe: Nuoret

Kevään koronakisatöiden julkaiseminen jatkuu!

Koronakeväänä 2020 Vamlas julkisti nuorille kisan, jossa heitä pyydettiin kertomaan ajatuksiaan ja tuntemuksiaan korona-ajasta. Tyyli oli vapaa: ilmaisukeinoksi sai valita runon, proosan, piirros- tai valokuvan, videon tai minkä tahansa muun itselle mielekkään ilmaisutavan. Kisatöitä saatiin toistakymmentä, joista valtaosa julkaistiin ennen kesälomia. Nyt jäljellä on vielä neljä uniikkia, upeaa työtä.

Tilanteet ovat keväästä muuttuneet, mutta tunnelmat lienevät meillä jokaisella vielä tuoreessa muistissa. Korona-ajan mietteitä, olkaa hyvä!

Koronakisaan osallistuivat: Ada 25 • Elina 26 • Iina 20 • Jenniina 25 • Joel 20 • Julianna 26 • Michael 27 • Nelli 27 • Peppi 26 • Samuel 19 • Tarina 27 • Vilma 23

********************************

Korona-ajan mietteitä

Maailma pysähtyi tänä keväänä kun korona alkoi jylläämään Euroopassa. Hiljalleen se levisi myös Suomeen. Asun itse Rovaniemellä, jossa tauti ei ole levinnyt toistaiseksi kovin pahasti. Rajoitukset ovat silti aika kovat, varsinkin riskiryhmäläiselle. Se on ymmärrettävää, koska esimerkiksi itselleni koronavirus voi olla hengenvaarallinen. Asun kerrostalossa, jossa asuminen on tuettua. Koska täällä asuu muitakin riskiryhmäläisiä, koko talo on suljettu vierailta. Ainoastaan talon työntekijät saavat tulla sisään. Myös fysioterapeuttien ja avustajien käynnit on kielletty. Rajoituksia on paljon, mutta miten se on vaikuttanut arkeeni?

Opiskelen musiikkilinjalla kansalaisopistossa. Koulunkäynti muodostuu musiikin teoriasta, bänditreeneistä ja keikoista. Kaikkien muiden koulujen tapaan myös meidän koulu on suljettu. Hommat ovat jatkuneet etänä. Teoriatunteja ja laulutunteja on pidetty muutaman kerran viikossa etäyhteyden kautta. Ei se tietenkään normaalia opiskelua vastaa, mutta se on todellakin parempi kuin ei mitään. Sen sijaan bänditreenejä ei pystytä järjestämään ja se harmittaa todella paljon.

Monia keikkojakin on jouduttu perumaan. Sosiaalisena miehenä tämä tilanne on nihkeä, koska tykkään käydä baarissa, nähdä kavereita ja käydä jalkapallomatseissa. Eniten kuitenkin syö se, etten voi nähdä kavereita ja läheisiä. Onneksi on kuitenkin mahdollisuus pitää yhteyttä puhelimen, skypen ja muiden kautta. Tämän lisäksi olen pelannut kavereiden kanssa pleikkaria netissä.

Voidaan siis sanoa, että tämä tilanne tekee ison loven arkeeni. Synkyyteen ei kuitenkaan kannata vajota, vaikka välillä pää on meinannut hajota. Ja jos oikein ottaa päähän, suosittelen soittamaan jollekkin ammattilaiselle. Itsellä se ainakin helpotti oloa paljon.

Pyrin ajattelemaan asioita aina positiivisen kautta. Elämme onneksi 2020-luvulla, jossa yhteydenpito on todella helppoa. Jos samanlainen tilanne olisi ollut vaikkapa 20 vuotta sitten, ainoa keino yhteydenpitoon olisi ollut puhelin. Joskaan siihen aikaan ei pystynyt edes puhumaan kovin pitkiä puheluita. Tilanne saa myös miettimään, kuinka mahtavaa on läheisten ja ystävien kanssa vietetty aika.

Kannattaa aina tarttua hetkeen. Ei turhaan kannata epäröidä esimerkiksi baariin lähtemistä, koska ikinä ei voi tietää millon se ei olekaan enää mahdollista. Reilu kuukausi sitten, mietin ystäväni kanssa, lähdetäänkö baariin. Pitkän harkinnan jälkeen lähdimme. Ja se kannatti, sillä se baarikerta olikin viimeinen ennen rajoituksia.

Jaa tämä: