Matilda Hurtig pohtii blogissaan omaa kasvuprosessiaan, omien rajoitteiden hyväksymistä ja mitä hengellisyys antaa hänen elämäänsä.
Istuin portailla ja itkin turhautuneena, polvet riekaleina. Mietin, ”miksi aina minä?” Oli alkukesä ja olin ollut siskoni kanssa lenkillä. Lenkin loppumetreillä kaaduin asfaltille ja unelmani säihkysääristä murskaantui samalla sekunnilla. Olin koko kesän tavoitellut täydellistä rusketusta, hoikkaa kroppaa ja polvia, joissa ei olisi mustelman mustelmaa. Söin porkkanaa ollakseni ruskeampi ja lenkkeilin katsoen maahan, etten varmasti kaadu. Tavoittelin asioita, joita näin muotilehdissä ja mediassa. Vertasin itseäni muihin.
Hyväksyminen
Tänä päivänä sanoisin sille nuoremmalle Matildalle: Älä huoli. Luota, että kaikella on tarkoituksensa ja merkityksensä. Olet kaunis juuri noin – luotu maailmaan lahjana. Rakastava ja armollinen suhtautuminen itseen ja muihin on paljon arvokkaampaa kuin mikään muu.
Tänä päivänä polveni ovat ehjät ja ihoni on ruskettunut – on toivoa, rakkautta ja ennen kaikkea uskoa. Jos polvet menisivät jälleen rikki tai vaikkapa käsi murtuisi, niin se ei haittaisi suuremmin. En työskentele mallina, eikä kauneusihanteiden tarvitse roikkua pinnallisissa asioissa. Sisäisellä kauneudella, sekä luonteessa että omissa arvoissa on enemmän merkitystä kuin arvaammekaan. Polvien rikkoutuminen ei enää määrittele minua tai ylipäätään vaikuttaisi minäkuvaan. Rohkeutta on olla sellainen kun on.
Kannustan kaikkia löytämään itsestään asioita, joita jo on ja olemaan kiitollinen niistä, ja uskaltamaan mennä unelmiaan kohti. Henkinen pääoma on tärkeimpiä asioita, mitä on. Henkisen elämän tutkiskelu on ollut ajoittain pelottavaa, mutta sen avaimen kun saa käteensä, niin näkee maailman eri tavoin. Siitä olen ikuisesti kiitollinen.
Kiitollisuuden voima
Toiveeni elämän eri aspekteista on kuin itsestään toteutunut ja olen hyvin kiitollinen kaikesta: uusista ihmisistä, kokemuksista ja haasteista. Olen kiitollinen, että olen joutunut kokemaan vaikeuksia; olemaan luonnon armoilla ja kohtaamaan hengellistä tarkoitusta selviytymistaistelussani. Olen sen myötä vahvempi kohtaamaan erilaisia haasteita.
Ehkä on tullut sellainen usko, että kaikkea ei tarvitse vääntämällä vääntää yksin. Voi luottaa korkeampiin voimiin ja ihmisiin ympärillä. Ehkä minulla on hieman lapsenomainen ja naiivi tapa katsoa maailmaa, mutta sellainen haluan olla. Taistelen yksinäisyyttä, kyynistymistä, katkeruutta, ennakkoasenteita ja sulkeutuvaa elämänkatsomusta vastaan. Elämä on lahja.
Elämän tarkoituksen löytäminen
Näen liikuntarajoitteisuuteni lahjana ja se on luotu minuun, jotta voin tehdä tehtävääni elämässäni. En halua syyllistää muita ihmisiä tai maailmaa kaikista murheistani ja huolistani. Haluan ottaa itse vastuun tunteistani ja käytöksestäni sekä pysyä jaloillani luottamuksessa korkeampaan voimaan. Opetella asioita ja haastaa niin omia kuin muiden käsityksiä. Olla onnellinen.
Koko vuoden sain käydä yhteiskunnan kanssa pitkää paperisotaa asumispalvelupäätöksistä, mutta silti en halua kantaa kaunaa, katkeruutta ja murhetta siitä, että sain kielteisen päätöksen kerta toisensa jälkeen. Vahva luottamus silti kantaa, että näille päätöksille on ollut syynsä ja on tarkoitus jatkaa matkaa eteenpäin sisukkaana ja vahvana.
Rakkaudella,
Matilda
Matilda Hurtig on 22-vuotias torniolaislähtöinen nainen, joka löytää voimansa hengellisyydestä, kiitollisuudesta ja myönteisestä sekä vahvasta eteenpäin pyrkivästä elämänasenteesta. Hän on taistellut oikeudestaan asumispalveluun Vamlasin opiskelija-asuntoon.
Vamlasin blogiperiaatteet
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta ja siinä voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.
Jos haluat kirjoittaa Vamlasin blogiin, ota yhteyttä sari.pohjola(at)vamlas.fi