Merkonomi ja seksuaalikasvattaja Samu Niemeläinen kouluttaa, konsultoi ja käy puhumassa erilaisille yleisöille. Liikkuva työ ja epäsäännölliset työajat ovat toiminimiyrittäjän arkea, mutta palvelujärjestelmä ei välttämättä normista poikkeaviin tarpeisiin taivu.
Teksti: Sari Lapinleimu Kuva: Samu Niemeläinen
”Onko tuo sinun yrittäjyytesi ihan oikeaa, kannattavaa toimintaa?”
Tähän kysymykseen Samu Niemeläinen (28) on saanut vastata useampaan kertaan avustajatunteja ja kuljetuspalveluita hakiessaan. Vammainen yrittäjä sen paremmin kuin vaihtelevat työajat ja -paikat eivät ole aina sopineet järjestelmän normiin.
Monesta asiasta onkin pitänyt taistella.
– Onneksi olen ollut mukana nuorisovaltuustossa, eri kaupunkien sosiaali- ja terveyslautakunnissa sekä Keskustanuorten toiminnassa. Tiedän, miten ja mihin voi valittaa, enkä anna periksi, Samu toteaa.
Puhujakeikkoja, koulutusta ja konsultointia
Samu on kotoisin Pohjois-Karjalasta, jossa opiskeli merkonomiksi. Viitisen vuotta sitten hän muutti pääkaupunkiseudulle ja valmistui sittemmin myös seksuaalikasvattajaksi. Toiminimiyrittäjäksi Samu päätyi vuonna 2017, kun palkkatöitä ei koulutuksesta ja yrityksistä huolimatta löytynyt.
Tällä hetkellä Samu kouluttaa, konsultoi ja käy puhumassa erilaisille yleisöille. Joskus työt painottuvat iltaan ja jopa yöhön.
– Pääteemani on vammaisten henkilöiden seksuaalisuus. Muita tyypillisiä aiheita ovat esteettömyys ja saavutettavuus, henkilökohtaisen avun merkitys sekä vammaisten asiakkaiden kohtaaminen. Yleisössä on istunut muun muassa järjestöjen, säätiöiden, hyvinvointialueiden ja palvelusetelifirmojen työntekijöitä sekä erilaisia opiskelijaryhmiä, hän kertoo.
Vaikka yrityksen pääasiallinen toiminta-alue on pääkaupunkiseutu, työkeikkoja on ollut myös muualla Suomessa. Ilta- ja yötyöt sekä työmatkat oman kotikunnan ulkopuolelle ovat välillä menneet yli palvelujärjestelmän ymmärryksen.
Haaste 1: Joustamattomuus
Vaikka Samun oma palvelukokonaisuus toimii tällä hetkellä hyvin, palvelujärjestelmässä on hänen kokemuksensa mukaan paljon parantamisen varaa.
Yksi haasteista on joustamattomuus.
– Järjestelmä luo stereotypioita, joihin kaikkien asiakkaiden tulisi sopia. Se perustuu normeihin eikä välttämättä taivu niistä poikkeaviin tarpeisiin, hän toteaa.
Joustavuus tai joustamattomuus vaihtelevat suuresti paikkakunnittain.
– Palveluiden tarve ja määrä perustuvat yksilölliseen harkintaan. Tämä tarkoittaa, että eri paikkakunnilla asuvat ihmiset voivat olla hyvinkin eriarvoisessa asemassa.
Haaste 2: Eriarvoisuus
Eriarvoisuus kirkastui Samulle viimeistään siinä vaiheessa, kun hän muutti entiseltä kotipaikkakunnaltaan Vantaalle.
– Vanhalla asuinpaikkakunnallani sosiaalityöntekijät kyseenalaistivat yrittäjyyteni. Avustajatuntien ja kuljetuspalveluiden saaminen työkeikkoja varten oli todella hankalaa. Jouduin valittamaan melkein jokaisesta saamastani viranomaispäätöksestä, hän kertoo.
Nykyisellä hyvinvointialueella yhteistyö toimii pääsääntöisesti hyvin. Byrokratia on kohtuullista ja virkahenkilöiden asenne kohdillaan. Vakautta elämään tuo sovellettu työmarkkinatuki – eläkeläisstatusta Samu ei ole tarjouksista huolimatta halunnut.
– Käytettävissäni on 211 avustajatuntia. Tähän sisältyvät päivittäiset henkilökohtaiset avut sekä työssä ja vapaa-aikana tarvittava apu. Jos olen tarvinnut enemmän tunteja johonkin yksittäiseen keikkaan, olen saanut niitä ihan hyvin, hän kertoo.
– Työmatkoja minulle on myönnetty viitisenkymmentä kuukaudessa, vapaa-ajan matkoja normaalit 18. Lisäksi käytettävissäni on kymmenen harkinnanvaraista matkaa, joiden ansiosta pääsen esimerkiksi viikoittaisille laulutunneilleni. Minulla on siis käynyt hyvä tuuri – tai olen osannut perustella tarpeeni vakuuttavasti.
Haaste 3: Hitaus
Kolmantena haasteena Samu mainitsee järjestelmän hitauden. Palveluita hakevalta edellytetään ennakoimista, joka ei aina ole yrittäjälle mahdollista.
– Hyvinvointivointipalveluiden päätökset tehdään yleensä toistaiseksi. Tämä toimii, kun puhutaan keskimääräisistä, ennustettavista palvelutarpeista. Haasteita syntyy, jos tarvitset näistä poikkeavia lisätunteja. Niitä pitäisi nimittäin hakea jo kolme kuukautta etukäteen, Samu sanoo.
– Yrittäjälle olisi tietysti ihannetilanne, jos toimeksiannot olisivat tiedossa näin hyvissä ajoin. Käytännössä ne tulevat kuitenkin huomattavasti lyhyemmällä varoajalla, parhaimmillaankin kuukautta tai kahta aikaisemmin.
Jos hakemuksen saakin matkaan ajoissa, päätöksen saamista joutuu joskus odottamaan yli kolme kuukautta. Silloin ainoaksi vaihtoehdoksi jää korvausten hakeminen jälkeenpäin kuittia vastaan.
– Eri asia on, onko yrittäjällä varaa maksaa avustajien palkkakuluja omasta pussistaan, tai onko avustajilla varaa ja halua odotella palkkaansa. Pidemmillä työmatkoilla ja erityisesti useamman päivän ulkomaanmatkoilla palkkakulut nousevat aika korkeiksi.
Haaste 4: Jaksaminen
– Jos havaitsen puutteita jossakin asiassa, sanon siitä ja tarvittaessa teen valituksen. Näin siitä huolimatta, että tiedän prosessin olevan pitkä ja muutosten epätodennäköisiä, Samu kertoo.
Aina vammaisen ihmisen omaa sanaa ei ole otettu vakavasti.
– Moni prosessi on liikahtanut eteenpäin vasta, kun minua on edustanut joku muu kuin minä itse, toisin sanoen julkinen oikeusavustaja, asianajaja tai joku muu auktoriteetti.
Samu toteaa, että vammaisen ihmisen on tärkeää tuntea oikeutensa, osata ja kehdata vaatia niitä ja tarvittaessa tietää, mitä kautta ja miten voi valittaa. Tämä vaatii kuitenkin itsevarmuutta, peräänantamattomuutta ja pitkää pinnaa.
– Vammaiset ihmiset eivät välttämättä jaksa valittaa. Vaikka asiat eivät menisi niin kuin pitää, moni tyytyy siihen, että en saanut sitten tätäkään. Olen kuullut tätä paljon luennoillani.
Mikä avuksi?
Samu Niemeläinen listasi neljä asiaa vammaisten henkilöiden ja palvelujärjestelmän yhteistyön helpottamiseksi.
- Kokemusasiantuntijoiden osaamisen monipuolinen hyödyntäminen.
- Koulutukset päättäjille, virkahenkilöille ja palvelusetelifirmojen henkilökunnalle: tietoa vammaisten ihmisten käytännön elämästä ja henkilökohtaisen avuntarpeen monimuotoisuudesta.
- Koulutukset vammaisille henkilöille ja heidän perheilleen: palvelujärjestelmä, vammaisen ihmisen oikeudet ja oikeuksien vaatiminen.
- Hakemusten käsittelyaikojen lyhentäminen: asenteiden muuttaminen, byrokratian karsiminen ja turhan vänkäämisen vähentäminen.