Aihe: Blogi, Lapset ja perheet, Yleiset

Viime aikoina mediassa on keskustelu paljon lasten kuulemisesta ja osallisuudesta. Suomi on sitoutunut ihmisoikeussopimuksiin, jotka edellyttävät lasten näkokulman huomioimista kaikessa päätöksenteossa. Vammaisten lasten kohdalla tämä kuitenkin usein unohtuu. 

Ihmisoikeussopimuksessa ja perustuslaissa kirjatut oikeudet eivät toteudu samalla tavalla kaikkien kansalaisten kohdalla. Tasa-arvoisten mahdollisuuksien saaminen edellyttää lasten osalta erityistä suojaa, ja vammaisten ihmisten osalta erityisiä toimenpiteitä ja velvoitteita. Tämän vuoksi on yleisen ihmisoikeussopimuksen lisäksi tehty lasten oikeuksia ja vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevat sopimukset.  Vammaisten lasten ihmisarvo ja oikeudet ovat siis kolminkertaisesti suojeltu Suomea velvoittavissa kansainvälisissä sopimuksissa. Sopimuksissa edellytetään myös erityisiä toimia vammaisen lapsen osallisuuden turvaamiseksi.

Suomella on yhteiskuntana pitkät perinteet aikuiskeskeisyydessä. Tämä maa on ollut aikuisten maa. Lasten oikeuksien sopimus on ollut uraauurtava työkalu tämän ajattelutavan muuttamiseksi. Siinä korostuvat syrjimättömyys, lapsen edun huomioiminen, lapsen oikeus elämään ja kehittymiseen sekä lapsen näkemysten kunnioittaminen.

Lasten kuuntelemisesta, kuulemisesta ja kuulumisesta on lähiaikoina keskusteltu runsaasti mediassa. On vaadittu toimenpiteitä, joiden avulla lasten näkemykset huomioitaisiin paremmin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos ja Lastensuojelun keskusliitto ovat tuottaneet päättäjille tietoa, miten vammaisten lasten kuulemista voitaisiin edistää. Suomen Unicef tekee tärkeää työtä kuntatoimijoiden kanssa lapsiystävällisten kuntien rakentamiseksi. Hyviä käytäntöjä, malleja ja työmenetelmiä on luotu useissa kehittämishankkeissa. Kaiken tiedon ja keskustelun keskellä voi olla vaikeaa nähdä punainen lanka, joka auttaisi huomioimaan erityistä tukea tarvitsevien lasten osallisuuden.

Kansainväliset ihmisoikeussopimuksemme auttavat löytämään punaisen langan erittäin hyvin.

Vammaisen lapsen osallisuus vaatii erityisiä toimia

Vaikka vammainen lapsi on ensisijaisesti aina lapsi, edellyttää hänen osallisuutensa vahvistaminen erityistä huomiota. Keväällä 2018 Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen toimeenpanosuunnitelman, jossa kiinnitettiin huomiota esimerkiksi kohtuullisten mukautusten merkitykseen vammaisten ihmisten yhdenvertaisen osallisuuden mahdollistamiseksi.

Vammaisen lapsen näkemysten kuuleminen edellyttää usein kuuntelijalta tietoa erilaisista kommunikointitavoista ja taitoa käyttää vuorovaikutuksen tukikeinoja. Jokaisella lapsella on mielipiteitä. Lapsella on oikeus ilmaista niitä, ja on aikuisen velvollisuus kuulla niitä. Lapsen kanssa toimivien ammattiauttajien huippuosaamista ja ammattiylpeyttä voi olla taito huomioida erilaiset lapset.

Osallisuuteen kasvetaan

Kun lapsi oppii pienestä asti, että häneltä kysytään ja häntä kuunnellaan ja huomaa, että siitä seuraa jotakin, uskaltaa hän jatkossakin osallistua. Vammaisten henkilöiden oikeuksia koskevan sopimuksen läpileikkaava periaate on, että ollaan siellä missä muutkin. Osallisuus ei toteudu erillisissä harrastus-, vapaa-ajan- ja kouluelämän paikoissa. Kun vammainen lapsi on aina siellä missä muutkin ovat, oppivat myös muut ottamaan mukaan. Osallisuus on kahteen suuntaan liikkuva prosessi. Ympäristöt voivat olla osallistavia ja niitä on helppo kehittää, kun tahtoa löytyy.

Ei mitään ilman meitä

“Nothing about us, without us” on vammaispolitiikan slogan, joka on luettavissa myös lasten oikeuksia koskevissa sopimuksissa.  Lapsi- ja vammaisjärjestöjen säännöllisellä ja huolellisella kuulemisella varmistetaan vammaisten lasten tarpeiden ja oikeuksien huomioiminen esimerkiksi lainsäädäntöhankkeissa.

Järjestöt tuovat myös aktiivisesti esiin edustamansa kohderyhmän elämään vaikuttavia yhteiskunnallisia tekijöitä. Viestit kumpuavat eletystä arjesta ja ihmisten omista kokemuksista ja niitä kannattaa kuunnella. Kaikki yhteiskunnassa suunniteltava toiminta aina liikennesuunnittelusta sote-palveluihin vaikuttaa lasten elämään. Lapsivaikutusten arviointia tulisi käyttää jo toiminnan suunnitteluvaiheessa.

Vammaisen lapsen osallisuus toteutuu, kun hänen ihmisoikeutensa toteutuvat. Tämän monimutkaisemmasta asiasta ei ole kyse. Olemmeko valmiita rakentamaan lasten Suomea – sellaista, jossa vammaisetkin lapset ovat mukana?

Karoliina Ahonen


Vamlasin blogiperiaatteet

Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta ja siinä voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.

Jos haluat kirjoittaa Vamlasin blogiin, ota yhteyttä sari.pohjola(at)vamlas.fi

Jaa tämä: