Aihe: Koulutus, Nuoret, Työelämä

Kävin perjantaina 9.6.2023. haastattelemassa kansanedustaja Karoliina Partasta (kok.) eduskunnassa. Haastattelussa kysyin Partaselta vammaisten asioista, kuten heidän asemastaan ja palveluistaan, raportoi Vamlasin 17-vuotias kesätyöntekijä Kitte Kolehmainen. Haastattelu tehtiin pikkuparlamentin kahvilassa mehun äärellä.

Ensin kysyin Partaselta, onko hän perehtynyt uuteen vammaispalvelulakiin ja mitä mieltä hän siitä on. Partanen vastasi tuntevansa vammaispalvelulain ja perehtyneensä siihen hyvinvointialueensa hallituksessa. Siellä he ovat keskustelleet esimerkiksi kustannuksista ja mitoituskysymyksistä. Eduskunnassa oloaikana eduskuntaryhmän sisällä on käyty keskustelua uudesta vammaispalvelulaista ja sen mahdollisista muutostarpeista. Partanen sanoo ymmärtäneensä lakimuutoksen olevan vammaisten palveluiden ja oikeuksien kannalta tärkeä lakimuutos.

Seuraavaksi kysyn miten vammaisten asemaa koulutuksessa ja työelämässä kuuluisi parantaa. Heti alkuun Partanen toteaa parannusten olevan tarpeen. Hän ehdottaa esimerkiksi vammaisten henkilöiden palkkaamisesta saatavia verohelpotuksia.

”Näin vammaisten henkilöiden työllistämistä voitaisiin helpottaa kustannusten kautta”, Partanen toteaa.

Vammaiset kuuluisi Partasen mukaan ottaa osaksi työelämää samoin kuin muutkin, mihin hän jatkaa ymmärtäneensä, että he, jotka ovat palkanneet vammaisia työntekijöitä, ovat olleet tyytyväisiä tuloksiin. Partanen arvelee asiasta puhumisen madaltavan kynnystä palkata vammainen henkilö. Oikean tiedon, onnistuneiden esimerkkitapausten ja hyviksi todettujen käytänteiden jakaminen julkisessa keskustelussa voisi ehkäistä ennakkoluuloja ja helpottaa työllisyyttä. Partanen toteaa, ettei maailma ole siltä osin valmis ja Suomessakin on harmittavan paljon ennakkoluuloja liittyen monenlaisiin asioihin.

Olen itse huomannut vammojen joskus vaikeuttavan työn saamista. Välillä joillekin voi käydä niin, että jos vammasta ilmoittaa jo työhakemuksen yhteydessä rehellisyyden nimissä, ei välttämättä pääse haastatteluun. Toiselle taas voi käydä niin, että pääsee haastatteluun, mutta ei enää kuule työstä sen takia, että ilmaantui haastatteluun pyörätuolissa. Tämä on surullinen vika yhteiskunnassa ja lisäksi lainvastaista.

Nuorten vammaisten työllisyystilanteeseen kuuluisi Partasen mielestä reagoida panostamalla erilaisiin ohjelmiin ja hyödyntämällä verotusta. Hän on ymmärtänyt, että vammaisilla henkilöillä on yhtä kova halu työskennellä kuin muillakin ja toteaa, että heitä tarvitaan töissä myös työvoimapulan takia.

”On vamma tai ei, jos on halu tehdä töitä, se pitäisi ottaa yhteiskunnassa tosi vakavasti”, Partanen painottaa.

Itse mietin työllistymiskysymyksessä myös koulutusta ja opiskeluja sekä vammaisten erityistarpeiden huomioimisen merkitystä siellä. Monet vammaiset nuoret käyvät koulua saamatta tarvitsemiaan mukautuksia ja apua, mikä tekee heidän koulunkäynnistään paljon haastavampaa. Kouluilla ei usein ole ymmärrystä vammaisten tarvitsemista tukitoimista ja mukautustarpeista tai siitä, kuinka ne voitaisiin järjestää. Toivoisin tämän parantamista yhteiskunnallisella tasolla.

Seuraavaksi keskustelemmekin vammaisten palveluiden parantamisesta ja niiden saamisen nopeuttamisesta. Partanen arvioi palveluiden olevan tällä hetkellä vaikeasti saatavilla jokaiselle, niin lapsille kuin vanhuksille ja vammaisille kuin muillekin ihmisille. Hän tiedostaa resurssien jakamisen olevan myös poliittinen arvovalinta. Partanen kertoo ymmärtävänsä nopeiden ja joustavien palveluiden merkityksen myös vammaisten henkilöiden lähiomaisille.

”Uudella vammaispalvelulailla pyritäänkin nyt kehittämään tätä”, Partanen kommentoi.

Partanen jatkaa vielä lääkäri- ja hoitajapulasta ja työoloista sekä -ehdoista. Sote-alan pito- ja vetovoiman parantaminen myös Partasen mukaan parantaisi vammaisten palveluita. Partanen toteaa, että myös sote-alan työntekijöiden koulutuksesta pitäisi pitää huolta ja huolehtia, että henkilökuntaa riittää tarpeeksi. Olen itsekin todennut soten olevan tällä hetkellä erittäin huonossa kunnossa niin omakohtaisesti kuin myös tuttavien kertomusten kautta. Esimerkiksi lakisääteistenkin palveluiden eteen joutuu taistelemaan itse ja niiden kanssa voi usein jäädä ihan yksin.

Seuraava kysymys kuuluu näin: ”Yhteiskunnalla pitäisi olla enemmän ymmärrystä vammoista ja vammaisten ongelmista. Kuinka parantaisit yleistä tietämystä?” Partanen vastaa kertomalla eduskunnassa olevista ryhmistä, joihin kuuluu vammaisten ja heidän omaistensa ryhmä, jonka työskentelyyn hän on ajatellut osallistuvansa. Partanen haluaa osallistua ryhmään voidakseen lisätä tietoisuutta ja ymmärrystä. Arvostan tätä, ja toivon Partasen pääsevän ryhmään tekemään hyvää työtä vammaisten oikeuksien eteen.

Partanen kertoo monesti miettineensä päiväkoti- ja koulumaailmaa, ja erilaisten ihmisten eriytymistä. Tällä hetkellä erilaiset ihmiset ovat esimerkiksi tietynlaisissa kouluissa, ja hän on miettinyt, onko se aina oikein. Partanen miettii voisiko olla joitain asioita, joita vammaiset lapset ja niin sanotusti terveet lapset voisivat tehdä yhdessä. Hän nimeää esimerkkinä yhteiset liikuntatunnit ja kuvaamataidon tunnit, jotta integroituminen onnistuu. Partasesta on tärkeää, ettei käy niin, että ”nuo on tommosia ja me ollaan tämmösiä, vaan oltaisiin niinku yksi ja sama”. Hän nimeää tämän asiaksi, jossa voisi olla tekemisen paikka.

Keskustelemme vielä vammaisiin liitetyistä vääristä käsityksistä ja ennakkoluuloista sekä siitä, miten vammaisia ihmisiä kuultaisiin paremmin. Partanen sanoo heti tämän olevan erittäin hyvä ja tärkeä pointti, jonka nostin esille. Hän tähdentää, että jos kategorisoimme ihmisiä liikaa ja jaamme heitä eri porukoihin, syntyy eriytymistä, joka johtaa yhteisen ymmärryksen puutteeseen. Hänen mielestään tämän takia on tärkeää tuoda ihmisiä yhteen ja saada aikaan yhdessä tekemistä, opiskelua ja asioiden kokemista.

”Kun ei päästä kokemaan ja näkemään, olemaan tekemisissä vaikka vammaisten ihmisten kanssa niin sitten tulee helposti just sellasia ennakkoluuloja ja nimenomaan niitä vääriä ennakkoluuloja”, Partanen summaa.

Hän lisää vielä, että kun kaikki ihmiset otetaan mukaan vaikka vain yhteen tekemiseen, se varmasti aukaisee silmiä sille, että olemme kaikki kuitenkin pohjimmiltaan samanlaisia ja tunnetaan tunteita, kuten rakkautta ja surua.

Viimeiseksi kysyn vielä päivän polttavasta aiheesta, nimittäin avustajapulasta ja siitä, miten siihen kuuluisi reagoida. Partanen vastaa sote-sektorin kärsivän tällä hetkellä työvoimapulasta ja sanoo tämän osittaiseksi ratkaisuksi työolojen ja työsuhteiden ehtojen parantamisen. Hän nostaa toiseksi ratkaisuksi työperäisen maahanmuuton, joka voisi hänen mielestään myös lisätä erilaisuuden ymmärtämistä.

Olen iloinen, että tapaaminen järjestyi ja pääsin haastattelemaan kansanedustaja Karoliina Partasta vammaisten asioista. Haastattelun aikana huomasin, että oli monia asioita, joista olimme samaa mieltä. Itse toivoisin vielä, että kaikki aikuiset ja erityisesti päättävässä asemassa olevat huomioisivat nuoret entistä paremmin palveluita suunniteltaessa. Lisäresursseja tarvitaan erityisesti tarpeeseen perustuvaan yksilölliseen tukeen opiskeluissa, varhaisessa työelämässä ja omannäköisessä elämässä.

Kitte Kolehmainen, 17, Vamlasin kesätyöntekijä 2023

Jaa tämä: