Vamlas teetti syyskuussa 2021 kyselyn neljän yliopiston ainejärjestöjen yhdenvertaisuusvastaaville ja muille vastaavissa tehtävissä toimiville ainejärjestöaktiiveille. Paljon tehdään jo nyt, mutta maaliviivaan on vielä matkaa.
Kyselyyn vastasi yhteensä 55 opiskelijaa Helsingin, Itä-Suomen, Jyväskylän ja Oulun yliopistosta. Nämä neljä valikoituivat kahdesta syystä. Yhtäältä halusimme vastauksia mahdollisimman laajalta maantieteelliseltä alueelta. Toisaalta aikaa ja aineiston analysoijia oli vähän, minkä vuoksi jouduimme tekemään (ainakin tällä kierroksella) varsin tiukan rajauksen.
Kysymysten ohessa oli niihin liittyviä selitetekstejä. Tällä haluttiin varmistaa kyselyn yksiselitteisyys sekä jakaa tietoa siitä, mistä yhdenvertaisuudessa on, etenkin vammaisten ja neurokirjon nuorten kannalta, kyse.
Tahtoa ja tietoakin löytyy
Vastauksista selvisi, että opiskelijat ovat tiedostavia ja halukkaita toteuttamaan asiat mahdollisimman yhdenvertaisesti.
Moni vastaajista siteerasi asiantuntevasti ainejärjestönsä yhdenvertaisuussuunnitelmaa ja kertoi suoraan, millaisia puutteita siinä Vamlasin kyselyn pohjalta havaittiin. Vastauksista huokui aito innostus uuden oppimiseen ja epäkohtien korjaamiseen:
”Vielä on kuitenkin tekemistä jo fyysisen esteettömyyden saralla. Esimerkiksi ulkotapahtumissa vessoja ei ole läheskään aina saatavilla lähietäisyydellä eikä istuimia niitä tarvitseville. Tähän on kuitenkin tulossa muutosta ainakin kannettavien retkituolien muodossa. Tapahtumatoimijoilla on vielä osittain hukassa tieto esteettömyydestä tai lähinnä siitä, kuinka laaja käsite on. Aiomme varmasti järjestää hallituksen iltakoulun tämän ympärille.”
Vaikka hyvää tahtoa riittää, aina ainejärjestötoimijoilla ei ole realistisia mahdollisuuksia puuttua perustavanlaatuisiin ongelmiin. Yksi todellinen ongelma on käytettävissä olevien tilojen esteellisyys.
Useamman kaupungin opiskelijat kertoivat, että jotkut tiloista ovat täysin mahdottomia esimerkiksi pyörätuolia käyttäville. Tilannetta ei kuitenkaan pystytä korjaamaan, koska muita ilmaisia tiloja ei yksinkertaisesti ole. Tilaisuuksien järjestäminen muissa kuin ainejärjestön omissa tiloissa pakottaisi järjestöt myymään tapahtumiin pääsylippuja tilavuokrien kattamiseksi, mikä sekin saattaisi estää joidenkin opiskelijoiden osallistumisen.
Selvitetään erityistarpeet anonyymisti ja ennakoiden…
Esteettömiä tiloja tarvitseva opiskelija saattaa joutua tai ainakin kokea joutuvansa ikävään valoon hankaloittaessaan (toki tahtomattaan) muiden opiskelijoiden elämää erityistarpeineen. Näin siitä huolimatta, että ongelman ei pitäisi olla lainkaan hänen.
Jo se, että joutuu tuomaan henkilökohtaiset tarpeensa jatkuvasti esille päästäkseen osallistumaan, saattaa nostaa kynnystä edes yrittää päästä mukaan. Lähtökohtana tulisikin olla, että erityistarpeita kartoitettaisiin anonyymisti ja ennakoivasti siten, että kuka tahansa voisi kertoa niistä matalalla kynnyksellä. Tämä onnistuu esimerkiksi anonyymeillä yhteydenottolomakkeilla, joiden avulla opiskelija voi ottaa milloin tahansa yhteyttä ainejärjestön yhdenvertaisuusvastaavaan.
Monesta ainejärjestöstä kerrottiin, että anonyymi lomake oli jo käytössä. Kaikilla näin ei kuitenkaan ollut, eikä erityisjärjestelyihin liittyviä yhteydenottoja ollut monille juuri muutakaan kautta tullut. Jotkut vastaajista pohtivatkin, eikö erityistarpeita heidän järjestössään todella ole, vai oliko esteellisyys yksinkertaisesti karsinut toiminnasta osan opiskelijoista:
”Kun lähtökohta on se, että toiminta on monista syistä ulossulkevaa, on toimintaa vapaaehtoisesti järjestävillä aktiiveilla helposti sellainen kokemus, että tarvetta muutokselle ei ole.”
…ja vastataan niihin nopeallakin aikataululla
Monet kyselyyn vastanneet mainitsevat, että heidän ainejärjestönsä viestinnässä painotetaan yksityiskohtaisten esteettömyystietojen ilmoittamista tapahtuman kuvauksessa. Jos tapahtuma on esteellinen, asiasta pyritään kertomaan siten, että osallistuja pystyy jo saamiensa ennakkotietojen pohjalta päättelemään, pystyykö hän tulemaan mukaan.
Tämä onkin ensimmäinen askel esteettömien tapahtumien järjestämisessä: jo esteettömyystietojen olemassaolo antaa vahvan signaalin siitä, että kaikkien toivotaan ja odotetaan mahdollisuuksien mukaan tulevan mukaan. Vielä askeleen pidemmälle menevät ne ainejärjestöt, jotka kertovat paitsi kartoittavansa osallistujien tarpeita etukäteen, myös reagoivansa niihin nopeallakin aikataululla.
Tärkeää ei siis ole ainoastaan se, että erityistarpeista ilmoittaminen on tehty helpoksi –näihin toiveisiin on hyvä yrittää todella myös vastata. Olennaista on niin ikään se, että erityistarpeistaan kertoneeseen opiskelijaan ollaan yhteydessä siten, että hänelle tulee tervetullut olo:
”Erityisistä tarpeista ilmoittaneeseen opiskelijaan otetaan ennen tapahtumaa yhteyttä ja kerrotaan, miten hänet on huomioitu järjestelyissä. Esimerkiksi pyörätuolissa liikkuvan henkilön kanssa sovitaan etukäteen, monelta hänelle tullaan avaamaan ovi.”
Viestitään selkeästi ja luodaan turvallinen ilmapiiri
Ainejärjestökyselyssämme painotimme, että fyysisen esteettömyyden lisäksi on tärkeää huolehtia viestinnän saavutettavuudesta sekä siitä, että kaikki voivat olla tilaisuuksissa turvallisesti omana itsenään. Käytännössä tämä tarkoittaa esimerkiksi erilaisiin aistivammoihin liittyviä tarpeita sekä toimintamalleja, jotka helpottavat neurovähemmistöön kuuluvien opiskelijoiden osallistumista ainejärjestötoimintaan. Autismin kirjon piirteisiin kuuluu usein tarve ennakoida tilanteita ja tietää etukäteen siitä, mitä tapahtumassa tehdään. Yllätyselementit voivat joistakin opiskelijoista tuntua ahdistavilta ja tapahtumien lähtökohtana tulisikin olla, että myös tilanteiden ennakoimiseen liittyvä tieto olisi helposti saatavilla.
Joissakin ainejärjestöissä tilanne on tämänkin osalta hyvällä mallilla:
”Myös aistiärsykkeistä, kuten kovista äänistä ja epätavallisen kirkkaista tai muuten häiritsevistä valoista pyritään ilmoittamaan etukäteen tapahtumakutsussa. Viestinnän saavutettavuutta pyritään parantamaan esimerkiksi siten, että videoihin lisätään tekstitykset, kuvamuodossa esitetty informaatio julkaistaan myös tekstinä ja Instagram-kuvajulkaisuihin lisätään vaihtoehtoiset tekstit, joissa kerrotaan lyhyet kuvaukset kuvajulkaisun sisällöstä.”
Askel kerrallaan kohti yhdenvertaisuutta
Ainejärjestökyselystä poimitut esimerkit valottavat tilannetta niiden toimijoiden kohdalla, jotka ovat pohtineet yhdenvertaisuutta tarkasti ja jotka jo tiedostavat asian eri ulottuvuuksia. Ne tarjoavat hyviä esimerkkejä siitä, miten myös muut voivat kehittää toimintaansa.
Noin puolet vastaajista kuitenkin kertoo, ettei heidän ainejärjestössään ole lainkaan yhdenvertaisuussuunnitelmaa – tai jos on, siinä ei mainita erikseen Vamlasin kohderyhmän tarpeita ja niiden huomioon ottamista.
Se että kaikki eivät ole tajunneet huomioida kaikkea, ei ole häpeän paikka vaan mahdollisuus kehittymiseen ja uuden oppimiseen. Jos kaikki ainejärjestöt pyrkivät askel kerrallaan tekemään toiminnastaan niin esteetöntä ja saavutettavaa kuin mahdollista, ollaan jo lähellä tilannetta, jossa ovet avautuvat kaikille.
Yhdenvertaisuusaskeleita ainejärjestöille
Ainejärjestöt voivat haastaa itseään yhä yhdenvertaisempaan toimintaan esimerkiksi näin:
- Huolehdimme siitä, että tapahtumiemme kuvauksissa on mahdollisimman tarkat esteettömyystiedot.
- Mikäli tapahtuman luonne on sellainen, että opiskelijoiden on vaikeaa ennakoida illan kulkua, tarjoamme mahdollisuuden saada tarvittavaa lisätietoa helposti.
- Kiinnitämme huomiota viestintämme saavutettavuuteen eri viestintäkanavissa.
- Kehitämme yhteydenottokanaviamme siten, että opiskelijoiden on entistä helpompi kertoa meille mahdollisista erityistarpeistaan.
- Muokkaamme ainejärjestössämme vallitsevaa asenneilmapiiriä siten, että kaikkien on entistä helpompi olla kaikissa tapahtumissamme ilman syrjityksi tulemisen tunnetta.
- Kiinnitämme huomiota ainejärjestömme kielenkäyttöön: emme halua sen välittävän syrjiviä asenteita.
- Kannustamme muita ainejärjestöjä kokeilemaan esteettömyyttä ja saavutettavuutta parantavia, omassa toiminnassamme hyviksi havaitsemiamme keinoja ja toimintatapoja.
- Jos tapahtumamme on vaikeaa toteuttaa esteettömästi ja saavutettavasti, vaikka tähän olisi tarvetta, teemme kaikkemme ratkaistaksemme asian.
Lisätiedot:
Vamlasin suunnittelija Elina Mäkikunnas
elina.makikunnas@vamlas.fi
Lue myös Elinan blogi:
Yhdenvertaisuutta ainejärjestötoimintaan! | Vamlas