Vammaispalveluiden kontekstissa törmätään usein käsitteisiin kohtuullinen, tarpeenmukainen, yksilöllinen ja välttämätön, Miina Weckroth ja Karoliina Ahonen toteavat. Voisimmeko niiden sijaan siirtyä käyttämään käsitteitä oikeudenmukainen, ihmisarvo ja hyvä elämä?
Aikaamme vaivaa pehmeä puhe.
Sen sijaan, että pohtisimme mitä vammaisten yhdenvertaisuus yhteiskunnassa oikeasti tarkoittaa ja mitä se vaatisi palvelujärjestelmältä, puhumme osallisuudesta, kuulemisesta, näkymisestä ja toimijuudesta.
Sen sijaan, että puhuisimme ihmiskäsityksistämme ja siitä, mitä jokaisen elävän luovuttamaton ihmisarvo tarkoittaa, puhumme inkluusiosta, valtavirrasta ja marginaalista.
Sen sijaan, että tutkisimme, miten laajasti hyvinvointivaltiossamme tehdään ihmisoikeusrikkomuksia ja ihmisoikeusloukkauksia, ihmettelemme palvelu- ja kuntoutussuunnitelmia, palveluseteleitä ja henkilökohtaisia budjetteja.
Milloin vammaispolitiikasta tulee kovaa ihmisoikeuspolitiikkaa?
Olisimmeko jo valmiita tarkastelemaan nykyistä järjestelmäämme kriittisesti? Siitä näkökulmasta, että jokainen ihminen syntyy tähän yhteiskuntaan arvokkaana yhteiskunnan jäsenenä ja yhdenvertaisena kansalaisena.
Sillä itse asiassa, sen me olemme jo sitoutuneet tekemään.
Suomen perustuslaki vaatii julkista valtaa turvaamaan ihmis- ja perusoikeudet, ja ihmisoikeuksien turvaamiseen meitä sitovat myös kansainväliset sopimukset. Suomi on ratifioinut YK:n vammaisten ihmisten oikeuksien sopimuksen, jonka ”tarkoituksena on edistää, suojella ja taata kaikille vammaisille henkilöille täysimääräisesti ja yhdenvertaisesti kaikki ihmisoikeudet ja perusvapaudet sekä edistää vammaisten henkilöiden synnynnäisen arvon kunnioittamista.”
Vammaisten elämää määrittävät palvelut ja omanlaisen elämän toteutuminen on lähes poikkeuksetta toimivien palveluiden varassa. Tämän takia oikeuksien toteutumisen tavoite tulee huomioida erityisesti vammaispalveluiden järjestämisessä.
Tämä tarkoittaa ihmisoikeusperusteista palveluiden järjestämistä, jossa perustan toiminnalle luovat ihmis- ja perusoikeudet, ja tavoitteena on oikeuksien ja hyvinvoinnin toteutuminen. Ihmisoikeusperusteiseen toimintaan sisältyy myös se, että oikeuksien toteutumista seurataan.
Ihmisoikeusperusteista palvelun suunnittelemista voi hahmottaa myös Minua kuullaan -hankkeen työpajoissa yhteiskehitetyn Ihmisoikeustalo-mallin avulla.
Kuva 2. Minua kuullaan -hankkeen työpajoissa kehitetty Ihmisoikeusperusteisen toiminnan talomalli (25.4.2019).
Idea ihmisoikeustaloon syntyi syksyllä 2018 työpajassa, johon Minua kuullaan -hanke oli kutsunut Ensitietoverkostoa suunnittelemaan koulutusta ensitiedon antamisesta. Saman tien huomattiin, että talomallia voi soveltaa monenlaisen muunkin ihmisoikeusperusteisen toiminnan kuvaamiseen, suunnittelemiseen ja kehittämiseen.
Ihmisoikeustalon kautta voi pohtia ihmisoikeusperusteista toimintaa monesta näkökulmasta. Ensitiedon koulutusta suunnitellessa pääpaino oli ensitiedon antamiseen tarvittavan asiaosaamisen ja vuorovaikutuksen kokoamisessa. Kun myöhemmin testasimme ihmisoikeustaloa, ja aiheena oli hyvän palvelusuunnitelman laatiminen, huomio kiinnittyi erityisesti rakenteisiin. Millaisia johtamisen, rakenteiden, resurssien ja prosessien tulee olla, jotta hyvä palvelusuunnitelma on mahdollista laatia kaikille niille vammaisille henkilöille, jotka sitä tarvitsevat?
Ihmisoikeustalo on vapaasti käytettävissä. Talomalli (PDF-muodossa) sekä sen esittely löytyvät myös tämän linkin takaa.
Ihmisoikeusperusteisen toiminnan ja talomallin kehittäminen jatkuu. Liity mukaan kehitystyöhön ja/tai anna palautetta ja kerro kokemuksistanne!
Hankepäällikkö Miina Weckroth (Minua kuullaan -hanke, Vammaisperheyhdistys Jaatinen) ja kehittämispäällikkö Karoliina Ahonen (Vamlas)