Mervi Elina Piispanen havainnoi blogissaan Vamlasin Työssäoppijaksi työntekijäksi -tapahtumaa ja peilaa tapahtuman sisältöjä omiin kokemuksiinsa.
Työssäoppijasta työntekijäksi -tapahtuma Gloriassa 15.12.2017 oli ihmisten kohtaamista, kuulemista, näkemistä ja tuntemista. Luennoitsijoista ja kokemusasiantuntijoista ei paistanut läpi, että vammaiset ja vaikeasti työllistyvät henkilöt olisivat eräänlaisia ressukoita ja yhteiskunnan heittopusseja, vaan ajateltiin ratkaisukeskeisesti, eli tuomalla positiivisia ja rakentavia asioita esille. Tärkein huomio minulle oli, kun nuoret omassa paneelissaan sanoivat, että hymyssä suin ja rohkea kannattaa olla. Tuo lauselma pitää täysin paikkansa.
Tapahtumassa oli mukana erityisoppilaitoksissa opiskelevia henkilöitä ja työelämän edustajia. Paikalla ei ollut vain alan ammattilaisia, vaan mukaan mahtui sekalainen seurakunta erilaisia ihmisiä ja persoonia yli diagnoosirajojen.
Tapahtuman holistinen esteettömyys on tärkeää
Minulle tärkein asia tapahtumassa oli holistinen esteettömyys, eli sosiaalinen, psyykkinen, fyysinen ja infrastruktuurinen esteettömyys. Olen itse autismikirjolla oleva henkilö ja huomaan erilaisia asioita, kuten esimerkiksi sen, jos ihmiset käyttävät jotakin hajustetta tai valaistus on liian kirkas ynnä muuta. Näitä ongelmia ei tullut esiin tapahtuman aikana. Minua myös helpotti, että minulle järjestettiin parvelta soppi pöytineen ja tuoleineen, jonne pääsin rauhassa näpyttelemään luentojen sisältöä. Minulle suotiin siis työrauha ja suotuisat työskentelyolot. Huomasin, että erilaiset videot olivat tekstitettyinä ja luennot olivat tulkin avulla viitottuina. Tämä siis mahdollisti kuurojen osallisuuden itse tapahtumaan myös.
Tämän päivän tapahtuma oli mielestäni sopivan mittainen, eli ei ollut liian pitkä eikä liian lyhytkestoinenkaan. Toisaalta, pieniä taukoja olisi voinut luentojen ja esittelyjen aikana olla pelkästään senkin vuoksi, että olisin voinut käväistä katsomassa esimerkiksi mitä näytteilleasettajilla oli tarjolla.
Olisin itse kaivannut jonkinlaista työhönvalmentajaa
Omista kokemuksistani voin kertoa sen, että noin kaksikymmentä vuotta sitten, kun itse olin pääsemässä pois peruskoulusta, ei tainnut olla erikseen työhönvalmentajia. Silloin esimerkiksi yhteishaku erilaisiin oppilaitoksiin suoritettiin joko ammatinvalinnan psykologin tai opinto-ohjaajan kanssa.
Itse olen ensimmäinen lohjalainen, joka integroitiin erityisluokalta yleisopetukseen peruskouluaikana. Silloin vanhempani ajattelivat, että minulla olisi tällöin enemmän mahdollisuuksia valita mieleinen ammatti itselleni. Tarjolla oli erityisluokan käyneille suppea valikoima ammattioppilaitosten linjoja, joissa saattoi ammattitutkinnon suorittaa, esimerkiksi ravintola- ja hotelliala, joka minua itseäni ei kiehtonut, koska olin kiinnostunut muun muassa kemiasta. Valitsinkin näin ollen paperi- ja kemianteollisuusalalta prosessilaborantin tutkintoon johtavan linjan.
Minulla tuolloin ei ollut kunnollista diagnoosia autismikirjosta, minkä sain aikuisena vasta. Niinpä kuuluin siihen ryhmään, jolla oli hankaluuksia saada oman alan töitä edes kesäksi ja voi olla, että koin jonkin asteista syrjintääkin työmarkkinoilla erilaisuuteni vuoksi. Tämä saattoi siis johtua ehkäpä työnantajien tietämättömyydestä, kuinka kohdata erilainen ihminen työnhaussa.
Tähän kohtaan elämääni olisin itse kaivannut jonkinlaista työhönvalmentajaa, joita nykyään on tarjolla esimerkiksi erityisoppilaitoksissa ja -kouluissa. Heitä ei tulisi piilotella. Päinvastoin – enemmän läpinäkyvyyttä kaipaisin itsekin tuolle saralle.
Olisi ehkä helpompaa olla erityinen nuori nyt
Oma kokemukseni on, että olisi ehkä helpompaa olla erityinen nuori nyt kuin noin parikymmentä vuotta sitten. Tämän päiväisessä luento- ja esittelyannissa heräsi ajatus, että tietoisuus erityistä tukea tarvitsevista ja vaikeasti työllistyvistä ihmisistä sekä vammaisista on lisääntynyt. Esimerkiksi hyvänä asiana pidän sitä, että myös autismitietoisuus on lisääntynyt, kun näitä asioita tuodaan julki erilaisten lehtikirjoitusten ja sosiaalisen median avulla. Toisaalta, erilaisille ammattihenkilöillekin järjestetään tilaisuuksia, joihin voidaan pyytää vaikkapa kokemuskouluttaja luennoimaan esimerkiksi autismikirjosta ja miten se vaikuttaa opiskeluun ja työntekoon. Lisäksi on olemassa säätiöitä ja järjestöjä, jotka auttavat esimerkiksi oppimis- ja hahmottamisen vaikeuksista kärsivän henkilön työllistymisessä tai opiskelujen etenemisessä. Sellaisia ovat muun muassa Helsingin Erilaiset oppijat ja Autismisäätiö.
Vamlasin Vahti -hankkeen ”101 kesäduunia” on mielenkiintoinen ja hyvä hanke, joka vastuullistaa työnantajaa ottamaan haastavassa elämäntilanteessa tai erityistä tukea tarvitsevan nuoren kesäksi töihin. Tämä siis antaa erilaisille yrityksille meriittiä olla sosiaalisesti esteettömiä ja syrjintävapaita paikkoja, joissa on myös mahdollista, että työtehtäviä mukautetaan ja personoidaan tuen tarpeen mukaan.
Mervi Elina Piispanen
Viestinnästä kiinnostunut kokemuskouluttaja ja vertaisryhmäohjaaja. Mukana Sosped-säätiön Mieletöntä valoa -toiminnassa, jossa tehdään media- ja kulttuurisisältöjä yli diagnoosirajojen.
Kuvauksesta tapahtumassa vastasivat Luovin medianomi-opiskelijat Joona Korhonen ja Oskari Avarre.
Vamlasin blogiperiaatteet
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta ja siinä voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.
Jos haluat kirjoittaa Vamlasin blogiin, ota yhteyttä sari.pohjola(at)vamlas.fi