Vamlasin Nuoret ja työelämä -toiminta teki kyselyn, jossa selvitettiin vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja neurokirjon nuorten työnhakuun ja työllistymiseen liittyviä kokemuksia. Kokemukset vaihtelivat laidasta laitaan, mutta selväksi tuli, että muutosta kaivataan sekä rakenteisiin että ajattelutapoihin.
Vammaisten nuorten kokemukset palkkatyöstä ovat jääneet suomalaistutkimuksissa melko vähälle huomiolle. Paikatakseen omalta osaltaan tätä tiedollista aukkoa Vamlasin Nuoret ja työelämä -toiminta toteutti syksyllä 2022 verkkokyselyn 15–35-vuotiaille vammaisille, pitkäaikaissairaille ja neurokirjon nuorille ja nuorille aikuisille. Vastauksia saatiin 120.
Vastauksista saatiin hyvä käsitys työn hakemiseen ja työllistymiseen liittyvistä kokemuksista ja niiden taustoista. Avoimista vastauksista löytyi vinkkejä myös siihen, miten työnhakua ja työllistymistä voitaisiin helpottaa.
Hidasteina vanhat normit ja valmiuksien puute
Palkkatyön tekemisen normi perustuu yhä pitkälti kokoaikaiseen kuukausipalkkaiseen ja vakituiseen työsuhteeseen. Lisäksi monilta työpaikoilta puuttuvat käytännöt ja valmiudet työtehtävien mukauttamiseen ja esteettömyyden varmistamiseen, jotta erilaisen toimintakyvyn omaavia työntekijöitä olisi mahdollista palkata.
Myös etuuksien ja palkkatyön yhdistäminen voi olla vaikeaa alhaisten tulorajojen vuoksi.
”Töitä pystyisin hyvin tekemään pari kolme vuoroa viikossa tällä hetkellä, mutta byrokratia estää hakeutumista ja Kela torppaa sen taloudellisen kannattavuuden”, yksi kyselyyn vastanneista toteaa.
Nuorten ja vastavalmistuneiden asema työmarkkinoilla on yleisestikin ottaen haastava, mikä näkyy esimerkiksi määrä- ja osa-aikaisten työsuhteiden yleisyytenä. Vammaisilla nuorilla tilanne on erityisen ongelmallinen: he juuttuvat muita ikäisiään useammin erilaisiin työvoimapoliittisiin toimenpiteisiin ja saattavat päätyä eläkkeelle hyvin varhain, vaikka halua, kykyä ja osaamista palkkatyöhön olisi.
Joillekin työnhaku oli palkitsevaa…
Täysi- tai osa-aikaisessa palkkatyössä, yrittäjänä tai freelancerina toimi vastaushetkellä 38 prosenttia kaikista vastanneista.
Mitä korkeampi koulutus, sitä paremmat työllistymisnäkymät. Korkeakoulututkinnon suorittaneista täysi- tai osa-aikaisessa palkkatyössä oli 64 prosenttia vastanneista, toisen asteen tutkinnon suorittaneista viidennes. Perusasteen tai ammatillisen erityisoppilaitoksen suorittaneista palkkatyössä oli vain yksi vastaaja.
Työn hakemiseen liittyvät kokemukset vaihtelivat laidasta laitaan. Osalla oli runsaasti työkokemusta ja myönteisiä kokemuksia sekä omasta osaamisestaan että työnantajistaan. Osa kamppaili pääsystä työmarkkinoille, oli joutunut pettymään useasti ja menettänyt uskon mahdollisuuksiinsa.
Palkitsevana työnhakua piti viidennes niistä vastaajista, jotka olivat hakeneet töitä viimeisen vuoden aikana. Kokemus liittyi odotetusti työnhaussa menestymiseen sekä sen yhteydessä saatuun myönteiseen palautteeseen. Näiden onnistumisten edellytyksiksi tai vähintäänkin tien tasoittajiksi nimettiin erityisesti läheisiltä tai ammattilaisilta saatu tuki, onnistunut koulutusalan valinta sekä verkostot.
”Palkitsevaa se [työnhaku] on silloin, kun tulee valituksi työhön ja ymmärtää, että opiskeluilla, luonteella ja vapaaehtoistoiminnalla yms. on oikeasti ollut jokin merkitys,” yksi vastaajista sanoittelee.
”Minua on auttanut ennen kaikkea oma luonteeni, sillä haluan elää mahdollisimman ”normaalia” elämää, mukaan lukien käydä töissä omat voimavarat huomioiden. Perheeni ja läheiseni ovat myös pienestä pitäen edellyttäneet, että en jää ns. vain kotiin makaamaan ja ovat tukeneet tarvittaessa. Myös TE-toimisto ja KELA tukevat aikeitani ja asiat ovat aina soviteltavissa”, toteaa toinen.
…mutta valtaosaa se turhautti ja pelotti
Valtaosalle työn hakeminen on kuitenkin ollut kaikkea muuta kuin mukavaa: haastavaa, turhauttavaa ja toivotonta – joillekin myös pelottavaa, nöyryyttävää ja uuvuttavaa.
Syyt työnhaun haastavuudelle löytyivät vastanneiden mukaan muun muassa kovasta kilpailusta ja hakijoihin kohdistuvista ylimitoitetuista vaatimuksista. Työnhaku nähtiin pelinä, johon kuului kirjoittamattomia sosiaalisia sääntöjä ja itsensä kehumista.
”Tuntuu, että vammaisena ei riitä, että on yhtä hyvä kuin muut, vaan pitää olla joltain ominaisuuksista muiden ohi, koska saatetaan ajatella, että vammaisen ihmisen valitseminen on jotenkin vaikeampaa tai vammainen ihminen aiheuttaa enemmän huomioon otettavia asioita työpaikalla.”
Turhauttavana pidettiin, että hakemuksiin ei vastattu tai asiaan ei palattu onnistuneenkaan haastattelun jälkeen.
”Tällä hetkellä lähetän työhakemuksia sen perusteella, jos koen itse, että työpaikka on oikeasti potentiaalinen. Olen laittanut työhakemuksia kymmenittäin vuosien aikana. Saamatta mitään vastausta, vaikka olen joihinkin soittanut peräänkin.”
Toivottomuutta herätti pelko siitä, ettei nykyisiltä työmarkkinoilta löydy itselle ja omille voimavaroille sopivaa työtä. Tällaisista tuntemuksista kertoo muun muassa seuraava kommentti:
”… Haluan omaehtoista työtä/yrittäjyyttä, mutta kaikki vaihtoehdot ahdistavat ja työelämä tuntuu liian sekavalta ja pelkään ettei minua hyväksytä ja lennän ensimmäisen viikon jälkeen töistä ja palan loppuun. Videohaastattelut ja muodolliset tilanteet ahdistavat hirmuisesti, ei tiedä miten pitäisi käyttäytyä ja otetaanko minua tosissaan ja kaikki vain ahdistaa. Koko työelämä kokonaisuudessaan ahdistaa.”
Ennakkoluuloja ja joustamattomuutta
Työn hakemisessa haasteita aiheuttivat myös oma terveydentila (osatyökykyisyys), työmarkkinoiden joustamattomuus sekä työnantajien tietämättömyys ja ennakkoluulot.
Työmarkkinoiden joustamattomuudesta kertoo muun muassa seuraava kommentti:
”Osa-aikaista työtä on vaikeaa löytää ja palkkatuettu työ näyttää usein olevan jopa ongelma. Osa työnantajista ei halua palkata palkkatuella olevaa, en ymmärrä miksi? Onko siihen liittyvä byrokratia liikaa vai koetaanko että työntekijän tarvitsema tukeminen työssä liikaa?”
Ennakkoluuloja olivat kohdanneet muun muassa nämä kyselyyn vastanneet:
”Vammani ja etnisen nimeni/taustani vuoksi minua ei ole palkattu Suomessa kertaakaan ilman suhteita. Ulkomailla osaamisestasi kilpailtiin ja monet firmat ovat lähestyneet työtarjouksen muodossa. Kyse ei ole osaamisestasi tai halustani oppia.”
”Työnhakeminen turhauttaa tällä hetkellä suunnattomasti: jos pääsen haastatteluun asti, keskustellaan haastattelussa eniten esteettömyys asioista ja joudun selittämään, ettei pyörätuolini vaikuta työntekemiseen.”
Jos työnantajalta löytyykin avarakatseisuutta ja halua palkata vammainen nuori esimerkiksi osa-aikaiseen työsuhteeseen, kapuloita rattaisiin heittää lamaannuttava byrokratia.
”… olen määräaikaisena eläkkeellä, eikä edes parin vuoron viikkoon ottaminen kannata, koska samassa suhteessa menetän sitten asumistukea. Kela mieluummin ilmeisesti maksaa etuuksia kuin madaltaa kynnystä palata työhön.”
Nyt tarvitaan tahtoa!
Samalla kun nuoret tunnistavat monia epätasa-arvoistavia rakenteita ja syrjiviä käytäntöjä, moni syyttää työllistymishankaluuksistaan itseään ja omia vajavaisuuksiaan. Voi vain arvella, kuinka paljon vastaajien joukossa melko yleisten mielenterveyden ongelmien taustalla on kokemus omasta kelpaamattomuudesta itsenäiseen elämään sekä syrjintäkokemukset työelämässä tai koulumaailmassa.
”Se [työllistyminen] on vaikeaa, kun vammasta ei uskalla puhua. Kutsuisivat vain rohkeasti haastatteluun ja kysyisivät suoraan, onko sillä vaikutusta, ja jos on, niin mitä voin tarjota kompensaatioksi. Itse voisin tarjota paljonkin kompensaatioksi, jos vain voitaisiin olla rehellisiä ja asioita kyseltäisiin.”
Selvää joka tapauksessa on, että nykyinen systeemi ei toimi. Ajattelutapojen ja rakenteiden on muututtava.
Työnantajilta kaivataan avoimuutta, rehellisyyttä, avarakatseisuutta ja myös viitseliäisyyttä: paras tapa taklata ennakkoluuloja ja esteellisyyttä on tieto.
”Työnantajat voisivat käydä jonkun koulutuksen, että Näin ilmoitat työpaikasta, Näin haastattelet työnhakijoita jne. Kaikki vastuu sysätään työnhakijoille ja heitä syyllistetään, jos eivät löydä työpaikkaa. Työnantajia pitäisi velvoittaa ja valistaa enemmän…”
Tukijärjestelmältä toivotaan puolestaan joustavuutta ja kannustavuutta: systeemiä, joka madaltaisi sekä työn tekemisen että sen tarjoamisen kynnystä.
Toivomukset eivät ole kohtuuttomia – ainakaan jos kaikki työhaluiset ja -kykyiset ihmiset halutaan saada töihin. Siis ihan oikeasti.
Nuorten vinkit työnantajille
- Mieti tarkkaan, millaista tekijää tai millaisia tekijöitä tarvitset. Palkkaatko yhden joka paikan höylän, vai olisiko tehtäviä järkevää jakaa useammalle (täsmä)tekijälle?
- Anna hakijoille totuudenmukainen kuva työstä ja työyhteisöstä vahvuuksineen ja heikkouksineen.
- Rakenna selkeä, ennakoitava hakuprosessi, sovi haastattelut ajoissa ja kerro tuloksista mahdollisimman nopeasti. Arvaamattomuus ja viivytykset ovat stressaavia.
- Rohkaise hakijaa kertomaan rehellisesti itsestään ja ominaisuuksistaan. Palkitse rehellisyys avoimuudella ja ennakkoluulottomuudella.
- Kerro ei-valituille hakijoille, miksi heitä ei valittu.
- Hae tietoa ja kouluttaudu. Ota selvää palkkatuesta ja hyödynnä sitä.
- Kutsu vammainen nuori rohkeasti haastatteluun. Kysy suoraan, kuuntele ja anna mahdollisuus.
Lue koko raportti täältä
Kysy lisää:
työelämäasiantuntija, kouluttaja Pia Vaajakallio
pia.vaajakallio@vamlas.fi, +358 50 586 6028
Lue lisää:
Eka duuni! -oppaan avulla opit tunnistamaan omat vahvuutesi työntekijänä, saat neuvoja työnhakuun ja nappaat parhaat vinkit vakuuttavan CV:n ja työhakemuksen tekemiseen!