Terveyden ja hyvinvoinnin laitos järjesti helmikuun alussa vuotuiset Vammaispalvelujen neuvottelupäivät. Hieman erikoinen nimi tapahtumalle, jossa ei mistään neuvoteltu. Paikalla oli toki kuntien työntekijöitä ja järjestöjen edustajia, joista monet edustivat myös palvelujen käyttäjiä. Puhuttiin kuitenkin lainsäädännöstä, vammaispalveluista ja niiden myöntämisestä – tai enimmäkseen kieltämisestä.
Tilaisuudessa todettiin useassa puheenvuorossa kuinka Suomessa on hyvä ja toimiva vammaispalvelulainsäädäntö. Ajalle tyypillistä on kuulla käyttäjien mielipide. Nyt käyttäjäkyselyjä on tehty kiitettävän monella taholla. Vastaus on lähes poikkeuksetta, että vammaispalvelut ovat toimimattomat eikä niitä saa, tai ei saa ilman, että on kertaalleen tehnyt valituksen kielteisestä päätöksestä.
Missä siis vika? Olisi totisesti neuvottelun paikka. Vaan keiden tästä pitäisi neuvotella? Ministeriön ja kunta-tai maakuntapäättäjien? Kuntien budjettien laatijoiden? Nyt vammaispalveluiden käyttäjät uupuvat hakiessaan arjesta selviämiseensä tarvittavia tukia ja tasoituksia. Sillä niistä tässä on kysymys: ei etuuksista tai erityispalveluista vaan tasauksista, jotta aikuiset pystyisivät käymään töissä, nuoret pystyisivät opiskelemaan ja itsenäistymään, lapset voisivat käydä koulua ja harrastaa, ja heidän vanhempansa jaksaisivat taas seuraavaan päivään. Aivan kuten kaikki muutkin.
Vammaisten lasten perheet ovat jo pidemmän aikaa tuoneet esiin uupumustaan vammaispalveluiden toimimattomuuteen. Se näkyy myös, kun kysytään vanhemmilta lähes mitä tahansa asiasta perheen arjessa, niin päädytään keskustelemaan palveluista. Vammaisten lasten perheet profiloituvat vain palveluiden käyttäjinä.
Vielä on pitkä matka siihen, että vanhemmilla olisi riittävästi voimavaroja ja aikaa sisaruksille tai parisuhteelleen. Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelmassakin (LaPe) vammaisten lasten perheille tarjotaan helposti vain erityisen ja vaativan tason palveluita sen sijaan, että huolehdittaisiin peruspalveluiden ja ennalta ehkäisevien palveluiden saavutettavuudesta ja henkilökunnan osaamisesta. Jotta perheille jäisi voimia osallistua inklusiivisiin, perheen voimavaroja tukeviin ja ennaltaehkäiseviin tapahtumiin, tulisi vammaispalvelulain mukaisten palveluiden olla kunnossa.
Tarja Keltto
Hankekoordinaattori, Valpas-hanke
Valpas-hanke edistää Perheentalojen saavutettavuutta, jotta ennaltaehkäisevät palvelut olisivat myös vammaislapsiperheiden ulottuvilla.
Vamlasin blogiperiaatteet
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta ja siinä voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.
Jos haluat kirjoittaa Vamlasin blogiin, ota yhteyttä sari.pohjola(at)vamlas.fi