Aihe: Blogi, Lapset ja perheet, Nuoret

Viime syksynä Elina Mäkikunnas esittäytyi Vamlasin nettisivuilla säätiön uutena vaikuttamistyön suunnittelijana. Vuoden aikana hän on päässyt tutustumaan järjestömaailmaan ja osallistumaan kaikkeen mahdolliseen Nuorten vaikuttajien luotsaamisesta lasten unelmien keräämiseen ja yhteistyöverkostojen tapaamisista vaalivaikuttamiseen.

Kun aloitin työt Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiössä, en hahmottanut , mitä työni konkreettisesti tulisi sisältämään. Työpäiväni ovatkin olleet hyvin vaihtelevia: välillä olen löytänyt itseni seminaareista ja tapahtumista, toisinaan olen kirjoittanut toimistolla artikkeleita ja blogitekstejä tai suunnitellut Nuorten vaikuttajien tapaamisia. Olen päässyt sekä verkostoitumaan muiden järjestötoimijoiden kanssa että tutustumaan kohderyhmäämme kuuluviin lapsiin ja nuoriin aikuisiin ympäri Suomea. Lohikäärmeen ystäväkirjan parissa olen päässyt myös perehtymään erilaisiin kommunikointitapoihin.

Ehkä antoisin yksittäinen kokemus työvuoteni aikana oli Nuorten vaikuttajien kanssa toteutettu kouluvierailu. Aito kohtaaminen oppilaiden kanssa tuntui merkittävältä, todelliselta vaikuttamistyöltä, jollaista pitäisi tehdä enemmän. Nuorten vaikuttajien ryhmän kanssa on vuoden aikana ehditty tehdä useita muitakin vaikuttamisvierailuita. Onkin ollut ilo kulkea vaikuttajanuorten rinnalla ja nähdä, miten he pääsevät puuttumaan kohtaamiinsa epäkohtiin ja löytävät omia tapojaan vaikuttaa.

Nuorten vaikuttamistoiminta jatkuu Vamlasilla myös työsuhteeni päättymisen jälkeen. On ollut ilahduttavaa kuulla, että minun toiminnassani aloittaneet nuoret haluavat myös jatkaa Vamlasin vaikuttajanuorina. Jossakin on siis onnistuttu!

Mitä vuoden aikana opittiin?

Vaikuttamistyö ei pyörähdä käyntiin noin vain. Toiminta haki pitkään uomiaan, ja paljon opittiin kokeilemalla. Pyrin vuoden mittaan tekemään aktiivisesti havaintoja sekä Lohikäärmeen ystäväkirja -projektista että Nuorten vaikuttajien parissa, jotta toimintaa voitaisiin kehittää koko ajan toimivammaksi. Myös Nuorilta vaikuttajilta kerätty loppupalaute on ollut tärkeä lähde toiminnan jatkosuunnittelussa.

Lohikäärmeen ystäväkirja -projektissa pyrin huomioimaan mahdollisimman hyvin erilaisten lasten tavat kommunikoida ja kertoa arjestaan. Kysymyksiin sai tarvittaessa vastata kokonaan kuvien avulla, ja niihin pääsi tutustumaan esimerkiksi pistekirjoitusmuodossa. Vaikka pystyimmekin ottamaan huomioon hyvin monipuolisen kohderyhmän tarpeet, kehitettävää riittää aina. On tärkeää pohtia, miten vastauksia saataisiin kerättyä myös erittäin vaikeavammaisilta lapsilta ja miten joka ikisestä lapsesta saataisiin vastaustilanteessa mahdollisimman aktiivinen toimija sen sijaan, että äänessä on vahingossa lapsen vanhempi tai muu hänet hyvin tunteva aikuinen. Edellä mainittua problematiikkaa on projektin aikana työstetty myös vanhempien kanssa käytyjen keskustelujen avulla, ja vanhemmilta saatujen ehdotusten pohjalta lasten ajatuksia saadaan toivottavasti jatkossa kerättyä vieläkin onnistuneemmin.

Lohikäärme ystäväkirjoineen on otettu vierailuilla hyvin vastaan. On kuitenkin luonnollista, että kaikki lapset eivät innostu samanlaisista asioista. Konsepti toimii ehkä parhaiten sellaisilla lapsilla, jotka pitävät itsenäisestä, rauhallisesta puuhastelusta, piirtelystä ja askartelusta. Jatkossa on tärkeää miettiä, miten kaikki lapset pääsisivät ilmaisemaan ajatuksiaan paitsi itselleen mahdollisella, myös mahdollisimman mielekkäällä tavalla. Ajatustenkeruuta voisi jatkossa kehittää siten, että arjestaan voisi halutessaan kertoa vielä toiminnallisemmin, vaikkapa pelillisiä elementtejä hyödyntämällä.

Nuorten vaikuttajien kanssa toimiessani olen oppinut paljon. Ensinnäkin vuoden aikana on kirkastunut se, että vaikuttajanuorten aika on arvokasta ja heillä on arjessaan paljon asioita, joiden välillä he joutuvat tekemään valintoja ja priorisointeja. Siksi nuorten panosta vapaaehtoisuuteen perustuvassa vaikuttamistyössä ei saa ottaa itsestäänselvyytenä. Opin myös, että yhteydenpito nuorten kanssa vaatii aikaa ja kärsivällisyyttä, eikä vastausten odottelusta kannata lannistua tai ahdistua. Usein suora yhteydenotto ilta-aikaan toimii huomattavasti paremmin kuin ryhmäkeskustelun virittely toimistoajan aamutunteina. Selkeät, yhteiset pelisäännöt kannattaa sopia heti alussa, jotta toiminta onnistuu mahdollisimman jouhevasti.

Koen, että nuorten vaikuttajien kanssa onnistuttiin erityisen hyvin siinä, että ryhmä on monipuolinen: sen jäsenet edustavat hyvin monenlaisia diagnooseja, koulutustaustoja ja laajaa maantieteellistä aluetta. Tässäkin voidaan silti pyrkiä aina parempaan: kaikista vammaisryhmistä ei ole suinkaan vielä saatu nuoria mukaan Vamlasin vaikuttamistoimintaan, eikä toiminta vieläkään ole niin valtakunnallista kuin se voisi olla. Suunta on kuitenkin jo lupaava!

Matka jatkuu

Nyt minua kutsuvat työt opettajana. Mukaan Vamlasilta otan repun täydeltä ihanan työyhteisön kannustusta ja uskoa siihen, että pystyn vuoden aikana hankitun työkokemukseni avulla ottamaan entistä paremmin huomioon erilaisten oppilaiden tarpeet. Piipahtelen kuitenkin myös jatkossa Vamlasissa töiden merkeissä: marraskuussa osallistun esimerkiksi Nuorten vaikuttajien kick off -viikonloppuun ja 130-vuotisjuhlaseminaarissa (Oodin Maijansali 12.11.) moderoin paneelikeskustelua, jossa syvennytään myös Nuorten vaikuttajien esiin nostamiin teemoihin. Toivottavasti nähdään siellä!

Elina Mäkikunnas

Nuorista vaikuttajista jlisää mm. täällä:
Vamlasin Nuoret vaikuttajat uskaltavat kysyä ja haastaa
Nuoret vaikuttajat: Kansainvälistymiseen liittyvät haasteet
Nuoret vaikuttajat: Sukupuolikysymyksiin liittyvät haasteet
Nuoret vaikuttajat: Koulumaailman epäkohtiin puuttuminen

Lohikäärmeen ystäväkirjasta lisää mm. täällä:
Unelmoiminen kuuluu kaikille
Lohikäärmeen ystäväkirja kysyy, erityislapset kertovat unelmistaan ja ystävistään

Jaa tämä: