Hallituksen tasa-arvotyön tavoitteista keskusteltiin vilkkaasti juhannuksen jälkeen. Tavoitteena on tehdä monialaista ja -perustaista syrjintää näkyväksi. Hämmennystä aiheutti tätä syrjintää kuvaava käsite intersektionaalisuus, Karoliina Ahonen kirjoittaa.
Yhteiskuntatieteissä ja nuoristutkimuksessa intersektionaalisuus on jo tuttu ja paljon käytetty käsite. Se tarkoittaa, että ihmisen elämään ja hänen yhteiskunnalliseen asemaansa vaikuttavat monet päällekkäiset ja risteilevät luokittelut, valtarakenteet ja stereotypiat, joista joku voi olla toista määrittävämpi.
Mitä useampaan vähemmistöön tai heikommassa asemassa olevaan ihmisryhmään ihminen kuuluu, sitä suurempia ovat riskit erilaisille syrjäyttämisen, kaltoinkohtelun ja kiusaamisen muodoille.
Vammaispolitiikka on perinteisesti tunnistanut huonosti muita syrjinnän perusteita kuin vammaisuuden. Vammainen nainen on kuitenkin eri asemassa kuin vammainen mies ja liikuntavammainen eri asemassa kuin kehitysvammainen. Kehitysvammainen maahanmuuttajataustainen lapsi on eri asemassa kuin kumpikaan edellä mainituista.
Hyvin erilaisista ihmisistä muodostetut ryhmittymät, kuten vammaiset henkilöt, häivyttävätkin helposti ihmisen yksilöllisyyttä ja muita syrjintäperusteita.
Ihminen on kuitenkin myös ryhmän sisällä monessa roolissa, lokerossa ja elämäntilanteessa. Siten hän on väistämättä eriarvoinen myös suhteessa muihin omaan viiteryhmäänsä kuuluviin.
Olennaista kokonaisuuden korjaaminen
Vammaispolitiikassa on korostettu jo pitkään yhteiskunnan asettamia toiminnanrajoitteita. Ongelmaa ei nähdä niinkään vammassa vaan sen yhteiskunnallisissa seurauksissa.
Viime vuonna vaikuttajanuoremme pohtivat muun muassa sitä, miten selättää vammaisuuteen liittyviä haasteita tilanteessa, jossa nuori haluaa ulkomaille opiskelijavaihtoon: toiveen toteutumiselle oli usein ollut esteenä juuri nuoren vammaisuus.
En voinut tuolloin olla pohtimatta omaa taustaani köyhässä kaupunkilähiössä. Siellä kukaan koko koulusta ei lähtenyt ikinä opiskelijavaihtoon. Esteenä oli köyhyys, mutta ennen kaikkea se, että vaihdosta ei osattu edes haaveilla. Tätä vaihtoehtoa ei ollut maailmassamme olemassa.
Intersektionaalisuus on hyödyllinen käsite, kun haluamme tutkailla ihmisen elämässä olevia toiminnanrajoitteita ja keksiä ratkaisuja niiden purkamiseksi, sillä yleensä ei riitä, että vain yhtä puolta ihmisen elämässä lähdetään korjaamaan. Vammaispalvelujen sujuvoittaminen ei riitä, jos vammainen nuori on lisäksi hyvin köyhistä oloista tai vaikkapa maahanmuuttajataustaisesta perheestä.
Toiveet ja halutkin opittuja
Alkuvuodesta julkaistu romaani ”Ei enää Eddy” kuvaa nyky-Ranskan köyhyyttä. Perhe asui kodissa, jossa ei ollut mattoa vaan pelkkä betonilattia. ”Olisihan se matto kyllä kiva, ehkä me sellainen vielä laitetaankin. Se oli valhe. Vanhemmillani ei ollut sellaiseen varaa ja vielä vähemmän halua. Asian mahdottomuus esti heitä haluamasta sitä, mikä vuorostaan teki siitä mahdotonta. Äiti oli vankina tuossa noidankehässä, se esti häntä toimimasta, vaikuttamasta omaan elämäänsä ja ympäröivään maailmaan.”
Ulkoa päin perheen toimintaa on helppo ihmetellä. Kuitenkin se, minkä ihminen ajattelee olevan itselleen mahdollista, on voimakas ohjaava tekijä elämässämme. Filosofi ja taloustieteilijä Amartya Sen puhuu siitä, miten toiveet ja halutkin ovat omaksuttuja asioita:
Sitä, mitä me ylipäänsä uskallamme ja osaamme haluta elämäämme on kasvuympäristömme ja omaksumiemme ajattelumallien ja arvojen tulos. Me opimme haluamaan joitain asioita ja joitain asioita opimme olemaan haluamatta.
Monenkertaisessa köyhyydessä elävän voi olla vaikea haaveilla matosta, kehitysvammaisen ihmisen työpaikasta. Mahdollisuuksien tasa-arvoon tarttuminen on vaikeaa, kun ihminen kuuluu moniin erilaisiin haavoittuvassa asemassa oleviin vähemmistöihin.
Tämän takia olisi keskusteltava enemmän niistä mahdollisuuksista, joita ihmiset voivat elämässään nähdä, sekä mahdollisuuksista, jotka yhteiskunta joko tarjoaa tai ei tarjoa.
Lisäksi olisi huomattava, että toimintarajoitteet eivät välttämättä liity vain yhteen ihmisen ominaisuuteen.
Karoliina Ahonen, kehittämispäällikkö, Vamlas