Esteettömällä asiakaskokemuksella yllättäminen olisi palvelutuottajalle tai työpaikalle todellinen kilpailuvaltti. Sitä ei ole kovin moni vielä keksinyt, Minna Tarvainen toteaa.
Olet menossa kirjastoon, hammaslääkäriin, kouluun, kauppaan, töihin. On ihan tavallinen päivä ja tavallinen käyntikohde.
Olet liikkeellä pyörätuolilla. Tyypillinen tilanne voisi mennä näin: Rullaat ovelle. Kurotat ovenripaan ja vedät siitä yksikätisesti. Ovi tuntuu painavan tonnin. Riuhtaiset voimalla – jos sinulla on käsissä voimaa – kaikilla ei ole. Rullaat samalla taaksepäin toisella kädellä siirtyäksesi avautuvan oven tieltä. Olet sujahtamassa sisään, mutta renkaat juuttuvat kynnykseen. Nitkutat kynnyksellä edestakaisin tuloksetta. Jäät odottamaan. Ehkä joku tulee ja auttaa sinut sisälle.
Kuvitellaan, että olet matkalla samaan paikkaan ja sinulla on näkövamma. Et löydä koho- tai pistekirjaimin merkittyä opastusta mistään. Mietit, oletko oikeassa osoitteessa. Hahmotat seinästä vain loputtoman rivin kiiltelevää pintaa, jonka seasta löydät ovenrivan ja astut kynnykseen kompastellen sisään.
Taas tiski oli otsan korkeudella
Kuvatun kaltaisia tarinoita riittää. Esteettömällä asiakaskokemuksella yllättäminen olisi todellinen palvelutuottajan tai työpaikan kilpailuvaltti. Sitä eivät nimittäin kaikki ole vielä keksineet!
On aika tavallista, että niin sanottuun invavessaan on varastoitu kontillinen vessapaperia, siivousvälineitä ja rikkinäinen toimistotuoli. Ei ole epätavallista, että keskellä käytävää eteen tupsahtavat portaat ilman mitään varoitusta, lattiamerkintää tai käsijohteita. Ennennäkemätöntä ei ole sekään, että palvelutiski on otsan korkeudella tai kaikuvassa kokoushuoneessa ei saa selvää kenenkään puheesta.
Ohjaamo ja 65 toimenpide-ehdotusta
Sain tehdä syksyllä Ohjaamo Helsinkiin rakennetun ympäristön esteettömyyskartoituksen. Pintakatselmuksella asiat näyttivät olevan ihan ok. Esteettömyyskartoituksessa kuitenkin tarkastellaan liikkumisen, näkemisen ja kuulemisen esteitä millin- ja desibelintarkasti. Nerokasta menetelmän tausta-ajattelussa on, että esteitä eivät aiheuta meidän yksilölliset ominaisuutemme vaan ajattelemattomasti rakennettu ympäristö.
Ohjaamo Helsinki ei ole tilana pahimmasta päästä. Ohjaamossa käyneet vammaiset nuoret ovat kertoneet, että palveluhenki on hyvää ja yhdenvertaista. Silti kun kiertelin siellä mittalaitteiden ja esteettömyyssuositusten kera, havainnoin hämmästyttävän paljon puutteita.
Pieniä ja isoja korjattavia asioita kertyi yli 60. Se ei ole epätavallisen suuri määrä.
Helposti toteutettavia parannuksia
Kun kävimme Ohjaamossa lävitse kartoituksen tuloksia, mukana olleet tekivät aika yleisen huomion: ympäristön tuottamia toimintarajoitteita ei huomaa, jos ne eivät koske itseä. ”Ja me kun luulimme, että meillä on esteetön vessa!” Mittausten mukaan läheskään kaikilla pyörätuoleilla ei pääsisi edes vessan ovelle saakka.
Tuumimme Ohjaamossa, että joihinkin muutoksiin vaaditaan suunnittelua ja investointeja. Mutta oli paljon sellaista korjattavaa, jota varten ei tarvita omistajan tai kaupungin lupaa, rakennusalan ammattilaisia tai kovin paljon rahaa. Voi muun muassa:
- muunnella ja lisätä valaistusta, mikä helpottaa näkemistä ja huulilta lukemista,
- hakea vaihtoehtoisia, esteettömiä kulkureittejä,
- hankkia toimivia ja turvallisia luiskia,
- asentaa käsijohteita,
- lisätä oviin, kynnyksiin ja portaisiin kontrastivärejä,
- leventää kulkureittejä siirtämällä huonekaluja ja
- siirtää irtotavaroita kulkuteiltä.
Osallisuuden tilat ovat esteettömät
Esteettömyys ei ole nipottamista. Maailma koetaan keholla. Kaikki ne korkeisiin kynnyksiin juuttumiset ja katukiveyksiin kompastelut tuntuvat raskailta, olimmepa sitten liikkeellä valkean kepin, pyörätuolin tai lastenvaunujen kanssa tai vain väsyneitä. Keholla koetaan myös miellyttävät hetket, jolloin tilassa on selkeää ja helppoa kulkea. Silloin tuntee itsensä tervetulleeksi.
Tästä syystä nyt kaikkien huulilla olevan osallisuuspuheen pitäisi muuttua teoiksi esteettömyyden edistämiseksi. Todellisiin osallisuuden tiloihin pääsee jokainen, ja ihan kaikki pystyvät liikkumaan ja toimimaan niissä vaivatta.
Minna Tarvainen
Koulutettu esteettömyyskartoittaja (ESKEH-menetelmä), kehittää saavutettavaa rekrytointiprosessia Vamlasin Vahti-hankkeessa
Apuvälineitä esteettömyyden havainnointiin ja parantamiseen:
- Pyydä palautetta palveluissanne käyviltä ihmisiltä tai työkavereilta, joilla on joitakin toimimisesteitä. Miten tila toimisi heidän kannaltaan paremmin? Harva tulee kertoneeksi parannusehdotuksia ilman että niitä kysytään.
- Hyödynnä oppaita ja tarkistuslistoja. Niitä on muuten laadittu ainakin 1970-luvulta saakka. Tässä muutama esimerkki:
- Invalidiliiton Esteettömyyskeskus ESKE on julkaissut useita tarkistuslistoja esteettömyydestä. Yksi niistä on Helppo liikkua -kriteeristö.
- Valpas-hankkeen tuottama saavutettavuusopas perheentaloille tarjoaa laajan tarkistuslistan ja huomioi monenlaisten perheiden tarpeet. Saavutettavuusoppaan tarkistuslista
- Vates-säätiön kokoamaa tietoa työelämän esteettömyydestä
- Tarkistuslistoja kulttuuripalveluiden omatoimiseen saavutettavuuden arvioimiseen
- Aistiesteettömyyden tarkistuslista
- Järjestä esteettömyyskävely
Jos haluaa tarkempaa tietoa tilojen esteettömyydestä sekä toimenpide-ehdotuksia esteettömyyden kehittämiseksi, voit hyödyntää Rakennetun ympäristön esteettömyyskartoitusmenetelmää (ESKEH). Tällaisen esteettömyyskartoituksen tekee koulutettu kartoittaja.
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta ja siinä voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.