Maailma muuttuu, mutta keskeiset teemat pysyvät. Kokosimme Vamlasin kanavissa julkaistuista blogeista, artikkeleista ja videoista viikottain tarjoiltavia teemapaketteja. Tässä ensimmäinen, ihmisoikeuksiin ja yhdenvertaisuuteen keskittyvä, kokonaisuus. Antoisia hetkiä merkittävien asioiden ytimessä!
Välttämätöntä – vai oikeuksiin perustuvaa?
”Vammaispalveluiden kontekstissa törmätään usein käsitteisiin kohtuullinen, tarpeenmukainen, yksilöllinen ja välttämätön. Voisimmeko niiden sijaan siirtyä käyttämään käsitteitä oikeudenmukainen, ihmisarvo ja hyvä elämä?” Vammaisperheyhdistys Jaatisen hankepäällikkö Miina Weckroth ja Vamlasin kehittämispäällikkö Karoliina Ahonen kysyvät.
Oikeuden silmissä vammainen
”Oikeusjärjestyksen oletusten mukaan miehen on käytävä armeija, maahanmuuttajan kotouduttava, sairaan parannuttava ja työttömän työllistyttävä. Vammaisen ihmisen odotetaan olevan mahdollisimman pieni taakka”, ihmisoikeustutkija ja julkisoikeuden apulaisprofessori Pauli Rautiainen tykittää.
Henkilökohtainen apu yhdenvertaisen osallisuuden edellytys – voimavaroista riippumatta
”Sopimuksissa tai lainsäädännössä ei määritellä, että yhdenvertainen osallisuus kuuluisi vain osalle vammaisista ihmisistä. Se on kaikkien ihmisten oikeus”, Vamlasin kehittämispäällikkö Karoliina Ahonen kirjoittaa.
Lapsipotilaan osallisuudesta ja itsemääräämisoikeudesta
”Terveydenhuollossa lasten osallisuusoikeuksiin kuuluu paitsi yksittäisen lapsen oikeus osallistua omaan hoitoonsa, myös lasten näkemysten laajempi selvittäminen terveyspalvelujen järjestämiseen liittyen”, Lastensuojelun Keskusliiton erityisasiantuntija Kirsi Pollari painottaa.
Kehitysvammaisilta pääsy kielletty
”Myös kehitysvammaisilla ihmisillä tulee olla vapaus elää oman näköistänsä elämää – vallitsevista normeista riippumatta”, Tukholman yliopistossa toimiva erityispedagogiikan professori Simo Vehmas kirjoittaa.
Pois vahingollisesta luokittelusta
”Asioiden ja ilmiöiden luokitteleminen on helppoa, houkuttelevaa – ja usein eriarvoistavaa. Se näkyy kaikkialla yhteiskunnassamme, kasvatuksesta ja koulutuksesta lähtien”, yhteiskuntatieteilijä ja Helsingin yliopiston kasvatustieteellisen tiedekunnan professori Kristiina Brunila toteaa.