Lapsen oikeuksien viikko muistuttaa kaikkien lasten oikeudesta yhdenvertaiseen hyvinvointiin ja turvalliseen arkeen. Monikriisisen maailmantilanteen kasvattama epävarmuus ja talousvaikeudet ovat kärjistyneet turvattomuudeksi ja väkivallaksi ympäri maailman. Nyt on tärkeämpää kuin koskaan puhua lapsille, kuunnella heitä, ja muistaa teoin niitä, joiden turvallinen arki on nyt peruutettu, Vamlasin toiminnanjohtaja Markus Söderlund toteaa.
Hyvää lapsen oikeuksien viikkoa! Lasten oikeuksien päivä ja viikko ovat tärkeitä muistutuksia siitä, mikä helposti unohtuu. Vaikka lasten oikeuksista tiedetään tänä päivänä kenties enemmän kuin koskaan, olennaista on niiden toteutuminen käytännössä. Jokaisen lapsen kuuleminen niin itseä kuin koko yhteisöä koskevissa asioissa ei ole itsestäänselvyys. Lopulta on vain vähän sellaisia asioita, missä lapsen osallisuus ei olisi perusteltua ikätaso huomioiden. Kyse on dialogista ja vuorovaikutuksesta ja siitä, että lapsia ei unohdeta, olipa heidän taustansa mikä hyvänsä: Suomessa tai ulkomailla syntynyt, uskontokuntaan kuuluva tai kuulumaton, vammainen tai vammaton.
Aloitin Vamlasin toiminnanjohtajan tehtävässä keväällä. Seitsemän ensimmäistä kuukautta Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiössä ovat menneet nopeasti uuden opettelussa ja ihmisiin ja verkostoihin tutustuessa. Olen saanut kohdata uskomattoman sitoutuneen ja asiantuntevan toimijajoukon. Samalla Suomessa ja maailmalla on ehtinyt tapahtua hyvin paljon. Voidaan sanoa, että liikaakin. Parhaillaan todistamme monikriisistä tilannetta ja useita samanaikaisia sotia, joissa myös lapsia kuolee, vammautuu, tai joutuu eroon vanhemmistaan. Myös lapset ovat tämän uutisvirran vastaanottajia ja luovat niistä omat käsityksensä. Tapahtumat tulevat uniin saakka. Toisaalta lapsilla on myös oikeus tietoon. Tässä vaaditaan lujaa ammattitaitoa kasvattajilta ja rajanvetoja vanhemmilta ja muilta huoltajilta. Lapsia ei voi kokonaan suojella tietoisuudelta maailman kriiseistä, mutta annostelua, sanoittamista ja tukea tarvitaan.
Kansainvälisten asioiden ohella on myös suuria kotimaisia huolia. Vammaisten lasten perheiden ja jo itsenäistyneiden vammaisten nuorten huolena on epävarmuus toimeentulosta ja palveluista. Vammaispalvelulain uudistamisen pitkittyminen ja mutkistuminen, inflaatio ja vähemmistöihin kohdistuvan ilmapiirin raaistuminen, josta valitettavana symbolisena esimerkkinä toimi viimekesäinen rasismi-kohu, vain muutamia mainitakseni. Kuinka voidaan korjata julkista taloutta siten, että heikoimmassa asemassa olevat eivät menetä uskoaan yhteiskuntaan? Huolena ovat myös nuorten väkivalta ja muu rikollisuus sekä jengiytyminen. Samalla Venäjä koettelee valtakuntamme rajoja ja yrittää pakottaa asettamaan ihmisoikeudet ja rajaturvallisuuden vastakkain. Tulevaisuudessa siintää myös kolmannen sektorin rahoituskriisi, jonka taklaamiseen tarvitaan laajaa ja nopeaa vaikuttamista.
Jos jouluun mennessä ei uusia kriisejä ole puhjennut tai nyt jo käynnissä olevat eivät ole eskaloituneet, voidaan varmaan puhua torjuntavoitosta. Kaiken keskellä pitäisi varmistaa jokaisen lapsen oikeus turvalliseen arkeen ja hyvinvointiin. Puhukaa siis lapsille ja kuunnelkaa heitä. Muistakaa teoin myös niitä, joiden turvallinen arki on nyt peruutettu. Tee vapaaehtoistyötä jos ehdit, lahjoita jos pystyt ja puutu aina jos huomaat syrjintää.
Markus Söderlund, toiminnanjohtaja, Vamlas
