Maaliskuusta alkaen mediatila on täyttynyt aikuisten pandemianäkemyksistä. Vamlasissa haluttiin kuulla, miltä korona tuntuu vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten arjessa. Työllisyyskoordinaattori Hanna Ruohonen ja tutkija Reetta Mietola pohtivat vastikään päättyneen koronakisan merkitystä ja siihen osallistuneiden teosten herättämiä ajatuksia. Kaikki osallistuneet teokset julkaistaan Vamlasin kanavissa kevään ja alkukesän aikana.
Hanna:
Viime kuukausien aikana mediatila on täyttynyt asiantuntijoiden, päättäjien ja poliitikkojen pandemianäkemyksistä. Vamlasissa haluttiin tarjota väylä myös nuorten näkemyksille ja saada tietoa siitä, miten pandemia vaikuttaa vammaisten ja pitkäaikaissairaiden nuorten arkeen.
Tästä tavoitteesta syntyi idea korona-ajan kilpailusta, joka julkistettiinkin viipymättä. Koimme tärkeäksi nostaa esiin vähemmistöjen kokemukset tässä poikkeustilassa, kun ne jo ns. normiolosuhteissakin tahtovat jäädä valtavirran jalkoihin.
Kohderyhmän nuoria tavoitettiin eri puolilta Suomea, ja kilpailuun osallistui liki kaksikymmentä hyvin erilaista teosta.
Nuorten tavoittaminen tuntuu keski-ikäisen näkökulmasta usein melkoiselta maratonilta: keskusteluyhteyden ja aidon vuoropuhelun aikaansaaminen ei aina onnistu sinnikkäistäkään yrityksistä huolimatta. Meillä Vamlasissa on kuitenkin ollut etuoikeus luotsata Nuorten vaikuttajien ryhmää, jonka kautta olemme saaneet kuulla nuorten tuntemuksia ja mielipiteitä ajankohtaisista teemoista.
Vaikuttajanuoret innostuivat koronakisasta ja, mikä parasta, markkinoivat ideaa myös omille tutuilleen. Heidän ja ammattilaisverkostojemme avulla saimme upeita teoksia myös oman porukkamme ulkopuolelta.
Olen valtavan ylpeä siitä, että tavoitimme tällä viestillä näin monimuotoisen porukan näin lyhyessä ajassa.Tunnen ylpeyttä myös saadessani tehdä tällaista työtä ja olla kaiken näin merkittävän ja upean äärellä.
Tällaista palautetta saimme kilpailuun osallistuneilta nuorilta:
”En usko vieläkään, että mun työ valittiin tähän mukaan. Kiitos.”
”Tämä oli tosi kiinnostava projekti.”
”Kiva kun siitä sai myös pienen korvauksen.”
”Tuntui tärkeältä näyttää pala omista ajatuksista.”
Reetta:
Kertomuksissa ja kuvauksissa tulee esiin hienolla tavalla tilanteen ristiriitaisuus. Monet löytävät siitä positiivisiakin puolia: mahdollisuuden pysähtyä, keskittyä, reflektoida ja löytää uutta. Toisaalta useissa kertomuksissa häilyy epävarmuus, uutistulva ja kaipuu. Ennen kaikkea kaivataan ystäviä ja läheisiä, fyysistä yhdessäoloa ja kosketusta.
Esiin tulee myös nuorten väliset erot sekä se, miten monella tavalla pandemian aiheuttama murros vaikuttaa näihin eroihin. Toisille korona on katkaissut töiden, opiskelun, harrastusten ja sosiaalisen elämän täyttämän hektisen arjen ja tarjonnut mahdollisuuden hengähtää. Toisille tilanne syventää yksinäisyyden kokemusta entisestään.
Samalla kun murros saattaa kasvattaa näitä eroja, muutamassa kuvauksessa tuodaan esiin myös tähän poikkeukselliseen aikaan liittyvä kokemuksen jakaminen: yhtäkkiä ollaankin samalla sivulla. (Näinköhän tästä tulee SE sukupolvikokemus, joka määrittää nuorta sukupolvea?)
Kuvauksia yhdistävät arvot – se mitä kaivataan ja mikä näyttäytyy arvokkaana. Näitä arvoja ovat ystävyys, yhdessä oleminen, toisten auttaminen ja tukeminen, yhteydenpito. (Yhdessä) opiskelu ja harrastaminen.
Kilpailuteoksissa tulee esiin myös turvallisuus: oma etuoikeutettu asema ja kiitollisuus siitä, kun on koti ja ihmisiä. Vaikka muutamassa kertomuksessa tuodaan esiin riskiryhmään kuuluminen, ei itseä kuvata tilanteen uhriksi. Epätietoisuus siitä, milloin pääsee taas omaan kotiin (lapsuudenkodista), näkemään kavereita ja jatkamaan elämää, on suurempi epävarmuutta tuottava kysymys kuin itse virus ja sen tuottama uhka.
Lohdullisia ja toiveikkaita tarinoita.
Työllisyyskoordinaattori Hanna Ruohonen, Vamlas
Tutkija Reetta Mietola, Helsingin yliopisto, ALL-YOUTH & Vammaisaktivismia tekemässä -hankkeet
Lue myös nämä Reetta Mietolan blogitekstit:
Yhden asian nuoria vai monenlaisia persoonia ja osaajia?
Ikkuna auki vammaisten nuorten yhteiskunnalliseen toimijuuteen