Vamlas, Ohjaamo Rovaniemi, Kehitysvammaliitto ja Caritas-säätiön Duunista totta -hanke järjestivät lokakuun lopulla webinaarin, jonka teemana oli työelämän monimuotoisuus.
Webinaarin avasi Vamlasin työllisyyskoordinaattori Hanna Ruohonen. Hän totesi, että monimuotoisuus ja inkluusio ovat aina tärkeitä teemoja, mutta erityisen ajankohtaisia ne ovat nyt, kun korona on tehnyt työllistämisestä ja työllistymisestä vielä tavallistakin haastavampaa.
Teemasta olivat alustamassa Lassila & Tikanojan HR-asiantuntija Lotta Palonen, Omenasieppareiden tj Susanna Pykäläinen, Myö Hostelin yrittäjä Jenny Närhinen, Väylä ry:n toiminnanjohtaja Iiris Mikkilä sekä työllisyyden asiantuntija Simo Klem Kehitysvammaliitosta. Nuoren kokemuspuheenvuoron piti Paula Kivelä.
Lotta Palonen:
Hyväntekeväisyyttä vai hyvää bisnestä?
Lassila & Tikanoja on kiertotalousfirma, jonka kaikki toiminnot tähtäävät asiakkaiden hiilijalanjäljen minimoimiseen. Yhtiöllä on kolme liiketoiminta-aluetta: ympäristö-, teollisuus- ja kiinteistöpalvelut. Näistä henkilöintensiivisin on kiinteistöpalvelut: siivous, kiinteistöhuolto ja kiinteistötekniikka.
”Kiinteistöpalveluissa ja osin ympäristöpalveluissa toimitaan työvoimapula-aloilla. Tämä on kirittänyt yhtiötä monimuotoisuuteen”, Lotta Palonen totesi.
Kukaan meistä ei osaa kaikkea ja pysty kaikkeen. Monilla on myös migreenin kaltaisia, työkykyä rajoittavia ominaisuuksia. Jokainen meistä onkin tavalla tai toisella osatyökykyinen tai – kuten Ilmarisen työkykyriskien ennakoinnista ja tutkimuksesta vastaava johtaja Kari-Pekka Martimo asian ilmaisee – täsmätyökykyinen. (Lue Martimon blogi aiheesta täältä)
”Ihmisillä on erilaista osaamista ja myös halu käyttää sitä. Tämän osaamisen hyödyntäminen on koko yhteiskunnan etu – ja työvoimapula-aloilla toimiville yrityksille ihan erityinen mahdollisuus.”
Siinä missä kiertotalous on välttämätöntä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi, osaamisen kiertotalous on välttämätöntä hallituksen työllistämistavoitteiden saavuttamiseksi.
”L & T on työllistänyt kehitysvammaisia ihmisiä kaikilla kolmella liiketoiminta-alueellaan. Virheitä on tehty, mutta monessa on myös onnistuttu ja paljon opittu. Näitä oppeja jaetaan mielellään myös muille, joten kysyä saa!”
L & T:llä on pilotoitu osatyökykyisten ihmisten työllistämistä vuodesta 2018 lähtien. Rekrytoinnin hitauteen ja käytännön ongelmatilanteiden ratkomiseen on käytössä niin sanottu neljän palikan malli:
Palikka 1: Työnkuvan mukauttaminen Ratko-mallia vastaavan, Iisisti töihin -hankkeessa kehitetyn, Job Carvingin avulla.
Palikka 2: Ulkoistettu osaamisen tunnistaminen eli headhuntaus. Asiakastyötä tekevä yhteistyökumppani tuntee jo valmiiksi asiakkaidensa osaamisen ja kiinnostuksen kohteet. Avain onnistumiseen on työvalmentaja.
Palikka 3: Valmennukset lähijohtajille ja yksityisyydensuoja huomioiden myös asiakkaalle eli vastaanottavalle työyhteisölle – asiakas on siis mukana rekrytoinnissa.
Palikka 4: Julkinen taloudellinen tuki. ”Kipeä fakta on, että yrityksen tulee tuottaa voittoa. Julkinen tuki tasapainottaa ohjauksesta syntyvät kustannukset, mikä tarkoittaa laadukkaampaa lähijohtajatyötä sekä jatkuvuutta.”
”Osa-aikaisten ihmiset työllistäminen ei ole hyväntekeväisyyttä – se loppuu, kun rahat loppuvat. Kyse on hyvää tekevästä bisneksestä ja hyvästä tekemisestä”, Palonen painotti.
Tutkimuksissa on havaittu toistuvasti yhteys yritysten monimuotoisuuden ja taloudellisen suoriutumisen välillä. Monimuotoinen työyhteisö esimerkiksi innovoi monipuolisemmin, mikä on selkeä etu monimuotoisessa toimintaympäristössä.
”Osatyökykyisten työllistäminen nähdään meillä kasvutekijänä. Jos ongelmana on krooninen osaajapula, kannattaa varmaan laajentaa näkemystään siitä, kenet mieltää osaajaksi.”
******************
Susanna Pykäläinen, Jenny Närhinen ja Iiris Mikkilä:
Liiketoiminnan rakentaminen monimuotoisesti ja vastuullisesti
Omenasiepparit poimivat lahjoittajien kotipihoilta ylimääräiset omenat ja muuttavat ne mehuksi ja siideriksi. Uniikkeja tuotteita myydään yli kymmenessä pääkaupungilla toimivassa K-kaupassa. Omenasieppareina työllistyy joka syksy kunnon palkkatöihin noin 15 kehitysvammaista osaajaa. Kaikki omenat poimitaan käsin ja mehustetaan paikallisesti.
Myö Hostel on itsepalveluhostelli Helsingin keskustan kupeessa, Vanhan Ruskeasuon kaupunginosassa. Sen kaikki 19 majoitushuonetta on sisustettu yksilöllisesti vintagella ja Suomi-designilla. Motelli työllistää kehitysvammaisia ammattilaisia oikeisiin työsuhteisiin ja oikealla palkalla. (Myö Hostel lopettaa toimintansa vuoden 2020 lopussa: https://www.hs.fi/kaupunki/helsinki/art-2000007669121.html)
Väylä ry:n tavoitteena on, että jokainen kehitysvammainen saa tekemästään työstä asiallisen palkan. Suomen 25 000 työikäisestä kehitysvammaisesta palkkatöissä on vain 2–3 prosenttia. Silti tuhannet heistä työskentelevät päivittäin palkatta. Väylän kautta on mahdollista tilata kehitysvammaisten osaajien ompelupalveluita, pakkaus- ja kokoonpanotöitä sekä siivouspalveluita.
Susanna Pykäläinen, Jenny Närhinen ja Iiris Mikkilä totesivat yhteisessä puheenvuorossaan muun muassa seuraavaa:
- Korona-aika on ollut haasteellista. Omenasieppareiden toiminta on kausiluontoista ja ulkotyötä, mikä on hyvä juttu. Myö Hostel ja Väylä ry toimivat sen sijaan ympäri vuoden, ja niissä on tarvittu joustoa, liiketoiminnan mukauttamista ja pakon edessä myös lomautuksia.
- Työnhakijoita tulee muun muassa kuntien työvalmentajien, järjestöjen ja vammaispalvelujen kautta sekä MOLin työpaikkailmoitusten perusteella. Kyselemme omilta verkostoiltamme ja saamme avoimia hakemuksia. Joskus ihmisiä on työllistetty palkattomien harjoittelujen kautta. Aika usein yhteyttä ottavat potentiaalisten sieppareiden sukulaiset tai ystävät. Väylä tai Myö Hostel ovat nekin välillä työllistäneet sieppareita omenasesongin ulkopuolella.
- Palkkatukea haetaan kaikille: se on selkeä. Työolosuhteiden järjestelytuki vaatii sen sijaan hieman enemmän vaivannäköä. Sitä voi hakea, kun työntekijä tarvitsee toisen ihmisen tukea työtehtävästä suoriutumiseen: esimerkiksi asiakaskohtaamisissa, jos työntekijällä on vaikea puhevamma, tai jos liikkumiseen tarvitaan kuskia. Tukea voi hakea myös välineisiin ja ergonomian parantamiseen. Usein työvalmentaja kirjoittaa lausunnon ja Väylä omansa. Joidenkin työntekijöiden käytössä on myös kuntalisä.
- Työolosuhteiden järjestelytuki aiottiin lakkauttaa, kun sitä ei käytetä. Tämä ei ole ihme, kun tuesta ei tiedoteta, eikä tietoa tahdo löytyä edes etsimällä!
- Etenkin pienemmillä paikkakunnilla on saatu kielteisiä päätöksiä sellaisissakin tapauksissa, joissa tuki kuuluisi saada. Kannattaakin kysyä asiasta useammalta taholta, esimerkiksi Väylästä ja Vamlasista.
- Näemme selvästi, että osatyökykyisyys ei ole haitta, päinvastoin:
- brändietu, näkyvyys
- todella motivoituneet työntekijät
- joustava porukka
- Rajoitukset ovat usein työnantajan päässä: nämä eivät hahmota, mitä kaikkea osatyökykyiset voivatkaan tehdä. Oma kokemus on, että kun on antanut ihmisille näyttämisen mahdollisuuden, sitä ei ole tarvinnut katua.
- Joku voi luulla, että osatyökykyisten ihmisten työllistäminen vie paljon resursseja, mutta tämä ei ole totta. Se on yksi tapa tehdä liiketoimintaa ja rekrytointia älykkäästi. Monet asiakkaat arvostavat tätä ja tekevät myös sen mukaisia tietoisia valintoja.
- Omenasiepparit, Myö Hostel ja Väylä ovat etulinjassa, mutta nopeimmat uudet toimijat ehtivät vielä erottua ja saada kilpailuedun.
- Kotimaisuus, eettisyys, vastuullisuus, työllistävä vaikutus. Kun tuote on kohdillaan, nämä kilpailuvaltit mahdollistavat myös reilun hinnoittelun!
Puheenvuoroa seuranneessa keskustelussa todettiin, että määräaikaisuus ja kausityö ovat erittäin hyviä tapoja päästä kiinni työelämään. Niiden avulla työntekijä voi osoittaa rekrytoijalle, että hänellä on oikea halu ja myös kyky sitoutua ja tehdä työtä.
****************
Paula, 26
Mun duuni – nuoren puheenvuoro
Autisminkirjon (alunperin asperger-) diagnoosin kouluikäisenä saanut Paula kertoi omasta opiskelu- ja työurastaan. Hän aloitti Rovaniemen Ohjaamolla vuonna 2015 ja kertoi saaneensa sen työntekijöiltä aina tarvitsemansa tuen ja vastaukset.
”Olen ollut vuosien aikana monissa työkokeiluissa, opiskellut lisää ja hakenut omaa alaani. Polun on pitänyt olla hyvin strukturoitu, jotta olen voinut huomata, mitä osaan ja mitä en.”
Monenlaista matkan varrelle on mahtunutkin. Vuonna 2014 Paula valmistui erityisammattikoulussa leipuriksi. Valmistumista seurasi kahden vuoden työkokeilu. Koulunkäynnin ohjaajan paperit Paula sai vuonna 2017, ja lähihoitajan osatutkinnon hän suoritti vuonna 2018.
Viimeiset kaksi vuotta Paula on ollut jatkuvasti työelämässä. Tällä hetkellä hän työskentelee osa-aikaisena henkilökohtaisena avustajana.
”Olen oppinut, että jaksaminen on kuin lasipullo. Energiaa on pullon kokoisesti, joten sitä pitää säädellä sen mukaan”, hän sanoi.
”Olen opiskellut ja tehnyt töitä yhtaikaa. Tämä voi kuitenkin kostautua, kun energiaa ei ole ihan yhtä paljon kuin ei-diagnosoidulla ihmisellä. Siksi päätin löysätä loppuvuodesta hieman.”
Työpaikoilla on Paulan mukaan ollut hyväksyvä ilmapiiri: esimerkiksi hitaus ei ole ollut ongelma, kun sen on ottanut itse puheeksi. Hän kannustaakin avoimuuteen sekä rekrytoijien että työkavereiden kanssa.
”Mahdolliset hidasteet tai muut työntekoon vaikuttavat tekijät on hyvä ottaa huomioon jo työsopimusta laadittaessa”, hän huomautti.
Mahdollisuus olla osa työyhteisöä ja -porukkaa on Paulan mukaan todella tärkeää.
”Se luo ihmisarvon ja kantaa pitkälle.”
****************
Simo Klem:
Kehitysvamma ei ole työllistämisen este
Simo Klem lähestyi päivän teemaa tutkimuksen sekä palvelunjärjestäjien haasteiden ja mahdollisuuksien näkökulmasta.
”Suomen noin 30 000 kehitysvammaisesta työikäisestä vain noin 600 eli kaksi prosenttia on palkkatöissä. Kanadassa vastaava prosenttiosuus on 20. Suomessa jopa 6 000 kehitysvammaista ihmistä voisi työllistyä, jos he saisivat selkeää tietoa, mahdollisuuksia ja oikeanlaista tukea. Motiivia on”, hän totesi.
Uusia työllistymisen mahdollisuuksia voitaisiin Klemin näkemyksen mukaan löytää työhönvalmennuksen avulla. Näyttöä on: lähes kaikki 600 työllistynyttä ovat työllistyneet alueilla, joissa työhönvalmennusta on tarjolla.
Tällä hetkellä palvelujärjestelmän perinteet ohjaavat työtoiminnan maailmaan. Vaikka koulutusta, ammatillistakin, on, palkkatyöhön ei ohjata eikä siihen tarjota tukea.
Epäkohdan selättämiseksi Klem tarjoaa laatukriteerien mukaista tuetun työllistymisen työhönvalmennusta eli maksutonta rekrytointipalvelua vammaisia henkilöitä työllistävälle yritykselle.
”Tässä mallissa jokainen valmennettava on yksilö, ja tuki rakennetaan kunkin tarpeen mukaan. Oppimisen ja ymmärtämisen haasteita taklataan muun muassa selkokielen ja ylipäätään asioiden selkeän esittämisen, riittävän hitaan perehdyttämisen sekä kommunikoinnin apuvälineiden avulla.”
Kun kehitysvammaisia henkilöitä työllistäneiltä työnantajilta kysytään, miten yhteistyö on sujunut, palaute on erittäin myönteistä. Kehitysvammaiset työntekijät sitoutuvat työhönsä ja suoriutuvat työtehtävistään. He vaikuttavat positiivisesti työyhteisön ilmapiiriin ja organisaation imagoon sekä tulevat hyvin toimeen työkavereiden ja asiakkaiden kanssa.
”Haasteena on, että työnantajien enemmistöllä ei ole riittävästi tietoa kehitysvammaisten henkilöiden työvoimapotentiaalista tai saatavista tuista. Lisäksi kehitysvamma-alan toimijat eivät tee riittävästi työnantajayhteistyötä.”
Yrityksissä on paljon ydinprosessin kannalta välttämättömiä avustavia, täydentäviä, viimeisteleviä tai valmistelevia (osa-aikaisia) työtehtäviä, jotka nykyisellään kuormittavat henkilöstöä tai eivät varsinaisesti kuulu kenenkään työnkuvaan. Tämä tarjoaa yrityksille mahdollisuuden kantaa yhteiskunnallista vastuuta tukemalla osatyökykyisiä ihmisiä työelämässä.
”Edellä mainittuja työtehtäviä voivat olla esimerkiksi siivoustyö, keittiötyö, kahvila- tai ravintolatyö, kiinteistönhuolto, ulkotyöt ja pyykkihuolto.”
Klem listasi vielä toimenpiteet, joiden avulla kehitysvammaisille ihmisille voitaisiin antaa todellinen mahdollisuus päästä oikeisiin töihin:
- Lisätään ja hyödynnetään työhönvalmennusta.
- Rakennetaan uudenlaisia liiketoimintamalleja, joissa kehitysvammaisten ihmisten työllistäminen on koko toiminnan ydin (kuten Omenasiepparit, Väylä ja Myö Hostel).
- Haetaan työ- ja päivätoiminnalle uudenlaisia muotoja. Toimintakeskuksessa tehtävän työn voi organisoida esimerkiksi kehitysvammaisten henkilöiden omaksi osuuskunnaksi (kuten Omillaan-osuuskunta Tampereella), jolloin tuotteiden ja palvelujen tekijät saavat niiden myyntitulot suoraan itselleen.
- Maksetaan palkkaa alihankintatöitä työkeskuksissa tekeville. Tälle ei ole nykyisinkään minkäänlaisia esteitä.
Kari-Pekka Martimon blogikirjoitus: