Tänä keväänä suoritin sosionomiopintoihini kuuluvan ammatillisten työmenetelmien harjoittelun Vamlasissa. Järjestötyö oli jo jonkin verran tuttua, mutta halusin saada siitä kokonaisvaltaisemman kuvan: millaista se käytännössä on ja mitä tapahtuu niin sanotusti verhon takana.
Vamlas valikoitui harjoittelupaikaksi omien yhteyksieni kautta ja mielenkiinnosta järjestötyötä kohtaan. Harjoittelujakso Vamlasin asumispalveluyksikössä kesti 10 viikkoa, joten siinä kerkesi tekemään kaikenlaista. Alussa teimme tavoitteet, joiden mukaan harjoittelu ohjautuisi ja pääsisin tekemään juuri niitä asioita, jotka auttavat minua ammatillisesti. Tutustuin asumispalveluyksikön johtajan työhön ja tein hänen kanssaan töitä ja sain myös mahdollisuuden tutustua kehittämisyksikön työhön ja käynnissä oleviin hankkeisiin. Tämä puoli järjestötyöstä oli aika uutta minulle ja olin mielenkiinnolla mukana suunnittelukokouksissa.
Sain järjestää pari tapahtumaa asukkaille ja ne onnistuivatkin hyvin! Toukokuun alussa järjestin Lauttasaaren asukkaille hyvinvointi-illan, johon kutsuin ravintoneuvojan puhumaan. Hän piti parin tunnin luennon terveellisestä ruoasta ja suoliston toiminnasta. Osallistujamäärä oli hyvä ja kaikki tuntuivat pitävän luennosta, keskustelua syntyi paljon. Varmasti houkuttelevamman luennosta teki se, että luennoitsijalla itsellään on lihassairaus ja hänellä on tietämystä juuri pyörätuolissa istuvan henkilön ravitsemustarpeista. Illasta kirjoitettiin muistiinpanot, jotka jaoin kiinnostuneille, olivat he paikalla tai ei.
Juuri ennen harjoitteluni loppua sain pitää asukasinfon, jossa käsiteltiin alkuvuodesta teetettyä asukaskyselyä. Kävimme läpi kyselyssä esille nousseita aiheita, kuten luottamussuhdetta ohjaajaan ja tulevan kesän tapahtumia. Mielestäni oli mukava toimia keskustelun johtajana ja saada kuulla näkymyksiä ja palautetta asukkailta.
Sain käydä kouluissa kertomassa säätiön toiminnasta ja asumispalveluyksiköstä lähihoitajaopiskelijoille. Pääsin tapaamaan asiakkaita ja keskustelemaan heidän kanssaan. Juuri se on mielestäni parasta. Ihmiset ja tilanteet avautuvat aivan uudella tavalla ja tieto lisääntyy. Huomasin entistä enemmän, että olen oikealla alalla ja mielenkiintoni järjestötyötä kohtaan vain kasvoi.
Työyhteisö Vamlasilla on mahtava! Kaikki ottivat minut hyvin mukaan porukkaan ja sain osallistua moneen asiaan. Jakson ajalle mahtui työyhteisön hyvinvointipäivä ja kehittämispäivä. Oli mukava huomata kuuluvansa porukkaan. Kaikki joita kohtasin, olivat kannustavia ja halukkaita kertomaan omasta tekemisestään sekä valmiita miettimään minulle sopivia työtehtäviä. Aika kului nopeasti ja työskentely oli mukavaa hyvässä työyhteisössä.
Näiden viikkojen aikana opin paljon monelta ihmiseltä sekä itseopiskelun ja tutkimisen kautta. Kerroin tässä vain murto-osan asioista, joita pääsin tekemään. Omat ammatilliset suunnitelmat täsmentyivät entistä enemmän ja ymmärrykseni järjestötyön moninaisuudesta kasvoi. Kokemuksen perusteella voin vahvasti suositella Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiötä harjoittelupaikaksi sosionomeille, varsinkin jos vammaistyö tai vaikuttamistyö kiinnostaa yhtään.
Jasmi Ahonen