Meidän pitäisi luopua ajattelusta, jonka mukaan kaikkien tulisi sopia johonkin tiettyyn muottiin, järjestöaktiivi Pinja Eskola toteaa.
Vammaisen ihmisen elämä voi olla yhtä täysipainoista ja vivahteikasta kuin kenen tahansa. Elämä rajoitteiden kanssa tuo kuitenkin mukanaan myös kommervenkkejä. Se että on enemmän tai vähemmän riippuvainen muiden ihmisten avusta – ettei pärjää ilman muiden ihmisten apua – muuttaa suhdetta itseen ja haastaa identiteetin rakentumista. Kun nämä tosiasiat yhdistää kanssaihmisten usein negatiivisiin käsityksiin vammaisuudesta, koossa ovat Vammakriisi-nimisen sopan ainekset. Vammakriisillä tarkoitan ilmiötä, jossa ihminen vertaa itseään muuhun yhteiskuntaan ja ei-vammaisiin ihmisiin ja on epätoivon suossa oman vammansa, pystyvyytensä ja kelpaavuutensa kanssa.
Vammavihaa ja piilottelua
Havaintojeni mukaan vammakriisi ilmenee ensimmäisen kerran teini-iässä. Usein kriisiin liittyy voimakasta vammavihaa, etenkin jos on kasvanut ”terveiden” kulttuurissa ilman vertaistukea. Tässä vaiheessa ei tahdo tulla niputetuksi muiden invojen kanssa samaan porukkaan, mikä voi olla haastavaa: oman vamman ”piilottelu” kun ei välttämättä onnistu niin helposti kuin lapsena.
Kriisin aikana sitä väkisinkin miettii, kuinka suuri osa identiteettiä vamma oikeastaan on. Onko se vain yksi ominaisuus muiden joukossa vai hallitseva tekijä? Tämä kysymys saattaa hiipiä takaraivosta vielä teini-iän jälkeenkin esimerkiksi yllättävän tapahtuman, elämänmuutoksen tai ikävän kohtaamisen seurauksena.
Vanhemmat ja vertaistuki tärkeitä
Jokainen ihminen on yksilö, joten tavat selvitä vammakriisistä vaihtelevat. Se, mikä toimii toiselle, ei välttämättä helpota omaa oloa. Vanhemmat ja lähipiiri voivat auttaa kipuilevaa ihmistä kuuntelemalla ja osoittamalla myötätuntoa. Kukaan ei kuitenkaan voi tietää, miltä toisesta oikeasti tuntuu – ei edes silloin, kun itsellä on sama vamma. Kokemus rajoitteesta aina yksilöllinen.
Vanhempi voi pyrkiä purkamaan kriisin aiheuttajaa miettimällä nuoren kanssa, voiko asialle tehdä jotain. Asioiden itsenäinen tekeminen helpottuu puolestaan harjoittelemalla, mikä vaatii kaikilta asianosaisilta kärsivällisyyttä. Nuorelle voi yrittää sanoa, että ahdistus saattaa johtua vain vinoutuneista ajattelumalleista: ehkä muut eivät näe häntä niin negatiivisessa valossa kuin hän kuvittelee. Pohtimisen arvoinen asia on sekin, mistä hankalat tunteet johtuvat. On tärkeää, ettei nuori koe olevansa vähätelty.
Vertaistuki on tärkeä työväline vammakriisin selättämiseksi. Vaikka jokaisen kokemus ja suhtautuminen rajoitteisiin on erilainen, on ihan eri asia puhua sellaiselle henkilölle, joka eroavaisuuksista huolimatta tietää, mitä toinen käy läpi, kuuluu samaan vähemmistöön ja kohtaa samat ennakkoluulot.
Mielenterveyspalveluita muun kuntoutuksen oheen
Olen vahvasti sitä mieltä, että yhteiskuntamme – sen oletukset vammaisista, siitä kuinka meissä on jotain kummallista ja kuinka meidät tulisi kohdata jotenkin eri tavalla – lisää vammakriisin todennäköisyyttä. Tai että elämänlaatumme olisi heikompaa ja että meitä pitäisi sääliä.
Osa vammaisista ihmisistä saa näistä ennakkoluuloista tarmoa näyttääkseen, että ”hittolainen, mähän pystyn!”, mutta entä jos niin ei käykään? Entä jos henkilö ei koe olevansa missään tarpeeksi hyvä pärjätäkseen ja erottuakseen massasta, saadakseen elää haluamaansa elämää.
Mitä sitten voisimme tehdä?
Vammaiselle ihmiselle pitäisi tarjota aiempaa tehokkaammin mielenterveyspalveluita muun kuntoutuksen oheen. Jos hän pääsisi puhumaan epävarmuuksistaan hyvissä ajoin, ne eivät ehkä pääsisi paisumaan kriisiksi. Yhteiskuntana meidän pitäisi luopua ajattelusta, jonka mukaan kaikkien pitäisi sopia johonkin tiettyyn muottiin. Entä sitten, jos ei sovikaan?
Jokaisella meistä on annettavaa ympäristöllemme; kaikki ovat omalla tavallaan lahjakkaita jossain. Näitä lahjoja meidän jokaisen tulisi vaalia.
Pinja Eskola
Pinja Eskola on CP-vammainen järjestöaktiivi, kokemustoimija ja vapaa kirjoittaja, jonka blogiin pääset tutustumaan täällä. Meikki ja kuva: Aliisa Talonen
Lue myös:
Sami Kekäläinen: Vammaisuus on ominaisuus muiden joukossa
____________________________________________________________________________________________________
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta. Se voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa, eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.