Erätaukokeskustelu sai alkunsa ALL YOUTH -hankkeen tutkimuksista ja Vamlasin tekemästä kyselystä vammaisten, pitkäaikaissairaiden ja neurovähemmistöön kuuluvien nuorten työllistymisestä ja työnhakukokemuksista. Nuoret tasapainoilevat samojen työelämäkansalaisuuden vaatimusten edessä, mutta vammaiset nuoret kohtaavat myös erityisiä osallisuuden esteitä.
“Työelämä on nuorille tärkeä ja he haluavat kokea kuuluvansa yhteiskuntaan”, ALL YOUTH-hankkeessa väitöskirjatutkimustaan tehnyt Susanna Ågren toteaa. Nuoret myös tunnistavat, että heidän arvoaan yhteiskunnassa tulkitaan työelämään osallistumisen kautta. Se takaa toimeentulon, mutta sen kautta he ajattelevat myös saavansa mahdollisuuden itsenäistymiseen, aikuistumiseen ja oman elämänsä suunnittelemiseen.
Nuoret ovat tietoisia siitä, että niin kutsuttu työmarkkinakansalaisuus määrittää heidän mahdollisuuksiaan elämässä. Sen ihanteet määrittelevät, että heidän tulisi olla ihmisinä vastuuntuntoisia, aktiivisia, työkykyisiä, yritteliäitä ja joustavia työmarkkinakansalaisia.
Ihanteiden täyttäminen ei ole helppoa. Työntekijäkansalaisuus tarkoittaa nykynuorille monimutkaista vaatimusta neuvotella omasta arvostaan ja aikuisuudestaan yhteiskunnassa. Mutta samaan aikaan kun nuoret kokevat yhteiskunnan asettamat paineet työntekijäkansalaisen ihanteiden täyttämisessä, työpaikkojen saamiseen liittyy eriarvoisuuksia ja hankaluuksia. Nuorten kokemukset työmarkkinoilta eivät ole aina positiivisia, sillä nuoria ei ole aina kohdeltu oikeudenmukaisesti.
Vammaiset nuoret eivät ole yhtenäinen ryhmä
Vamlasin Nuoret ja työelämä -toiminnan tekemä kyselyyn vastanneista nuorista osalla oli runsaasti työkokemusta ja myönteisiä kokemuksia sekä omasta osaamisestaan että työnantajistaan. Osa kamppaili pääsystä työmarkkinoille ja oli joutunut pettymään useasti ja menettänyt uskon mahdollisuuksiinsa.
Myönteisten kokemusten taustalla olivat hyvät verkostot, läheisiltä tai ammattilaisilta saatu tuki sekä onnistunut koulutusalan valinta. Ahdistumisen ja turhautumisen syiksi vastaajat nimesivät muun muassa kovan kilpailun, ylimitoitetut vaatimukset, esteellisyyden ja syrjinnän kokemukset sekä toistuvat pettymykset. Toivottomuutta taas herättivät monet turhaan lähetetyt työhakemukset sekä pelko siitä, ettei itselle sopivaa työtä löydy ikinä.
Vammaisille nuorille haasteita aiheuttivat myös oma terveydentila, työnantajien tietämättömyys ja ennakkoluulot, työmarkkinoiden joustamattomuus sekä lamaannuttava byrokratia. Valtaosa vastaajista suhtautui hyvin kriittisesti työmarkkinoihin ja työnantajiin.
Työelämän normit ja nuorten todellisuus eivät kohtaa
Nuoret joutuvat tasapainoilemaan yhteiskunnan ja työelämän odotusten ja omien odotustensa ja voimavarojensa välillä, Ågren esittää. Nuoret puntaroivat, millaista työtä he haluaisivat tehdä, mihin heidän jaksamisensa riittää, millaisia heidän odotetaan olevan ja millaisia he kokevat olevansa työntekijäkansalaisina. Puhumattakaan siitä, onko työhön osallistuminen sellaista toimintaa, joka vastaa nuoren sen hetkisiä tarpeita, elämäntilannetta ja hyvinvointia.
Nuoret kritisoivat sitä, että heillä ei ole mahdollisuuksia tarvittavaan hengähdystaukoon työelämää koskevien paineiden keskellä. Heille ei myöskään anneta kunnollisia mahdollisuuksia näyttää omaa osaamistaan tai toteuttaa itselleen sopivaa työntekijäkansalaisuutta. Heitä ei ylipäänsä kohdata työmarkkinoilla oikeudenmukaisesti. Työelämään ohjaavat tahot oppilaitoksissa ja työllisyyspalveluissa eivät myöskään aina tunnista, millaisten ristiriitaisuuksien keskellä nuoret neuvottelevat omasta arvostaan työmarkkinoilla.
Kokemukset työnhausta ja työelämästä eivät poista jännitettä, vaan se saattaa näiden myötä jopa korostua. Ågrenin mukaan ne voivat johtaa nuorella kokemuksiin sopimattomuudesta ja vääränlaisuudesta suhteessa ideaalityöntekijään. Tämän itseen kääntyvän kokemuksen rinnalla nuoret katsovat kriittisesti myös työelämää ja tunnistavat sen käytäntöihin ja kulttuuriin juurtuneita ongelmia. Vamlasin kyselyn mukaan vammaisten nuorten kohdalla nämä ongelmat liittyvät usein vammaisuuteen perustuvaan syrjintään.
Palkkatyön tekemisen normi perustuu yhä pitkälti kokoaikaiseen kuukausipalkkaiseen ja vakituiseen työsuhteeseen. Lisäksi monilta työpaikoilta puuttuvat työtehtävien mukauttamiseen ja esteettömyyden varmistamiseen liittyvät käytännöt, joiden avulla erilaisilla voimavaroilla varustettuja työntekijöitä voitaisiin palkata.
Vamlasin kyselyyn vastanneet nuoret esittivät suoria toiveita työelämälle. Ajattelutapojen ja rakenteiden on muututtava. Avoimuuden, rehellisyyden, avarakatseisuuden lisäksi työnantajilta vaaditaan myös viitseliäisyyttä: paras tapa taklata ennakkoluuloja ja esteellisyyttä on tieto.
Susanna Ågren väitteli 26.1.2024. Pääset lukemaan hänen väitöskirjansa täältä
Vamlasin tekemän kyselyn raportti löytyy täältä
Lue lisää:
Mistä tulisi puhua, kun puhutaan työelämän kynnyksellä olevista (vammaisista) nuorista? | Vamlas