Etäopetuksen käytännöistä ja erilaisten digiratkaisujen toimimattomuudesta on valitettu aina. Nyt jos koskaan on todellisten tekojen aika, Vamlasin toiminnanjohtaja Pauliina Lampinen toteaa.
Korona on haastanut koulut ja opetuksen. Sekä opettajat että oppilaat työskentelevät jaksamisensa äärirajoilla. Vammaisten lasten ja nuorten erityisopetuksesta ja tuesta on kuulunut huolestuttavia uutisia: joissakin kunnissa koulunkäyntiavustajia on siirretty muihin tehtäviin, kun lapset ovat jääneet kotiin etäopiskelemaan. Asiantuntijat ovat ilmaisseet huolensa siitä, miten lapset pärjäävät muuttuvissa tilanteissa ja miten heidän oppimisensa turvataan.
Toisaalta joissakin kunnissa on jatkettu erityistä tukea tarvitsevien vammaisten lasten koulua lähiopetuksena tai otettu erityisopettaja luokanopettajan tueksi etäopetuksen suunnitteluun. Lähiopetus on toimiva ratkaisu monille, mutta riskiryhmiin kuuluville se ei luonnollisestikaan ole paras vaihtoehto.
Etäopetus haastaa erityisen tuen
On selvää, että etäopetus haastaa erityisen tuen antamisen. Vanhemmat ovat varmasti kuormittuneita – varsinkin, jos kotona on useampi lapsi, ja kotikoulun rinnalla pitäisi saada hoidettua myös oma työ. Käytettäviä ohjelmia on useita, ja pelkästään niiden avaaminen saattaa aiheuttaa harmaita hiuksia. Haasteita tarjoilee myös esteettömyys. Miten tulkkaus järjestetään? Ja miten erilaiset oppimisen apuvälineet saadaan toimimaan kotona?
Erityistä tukea tarvitsevien lasten opetuksen yhdenvertaisuus ei ole toteutunut kovin hyvin normaalioloissakaan. Miten se saadaan onnistumaan tällaisessa poikkeustilanteessa?
Lasten ja nuorten näkemykset esiin
Vaikka kysymys on vaikea, juuri siihen pitäisi nyt löytää vastauksia. Digitaalisuus ja etäopiskelu ovat tulleet jäädäkseen. Miten erityinen tuki saadaan alusta asti osaksi tätä oppimisen uutta kehitystä? Ja ennen kaikkea: miten varmistamme, että erityistä tukea tarvitsevien lasten ja nuorten omat näkemykset ja kokemukset huomioidaan oppimisen digivallankumouksessa?
Erityisopetuksen kehittämiselle on nyt iso tilaus. Digiammattilaiset ja opettajat pitäisi saada miettimään yhdessä, miten erityistä tukea tarvitsevat lapset ja nuoret pystyvät hyödyntämään laitteita ja oppimaan etänä yhdenvertaisesti muiden kanssa, YK-sopimuksen hengessä. Työnsä avuksi he tarvitsevat näiden lasten ja nuorten kokemusta ja näkemystä. Kysytään siis heiltä, kuunnellaan tarkalla korvalla, mitä he vastaavat, ja hyödynnetään kuulemaamme tulevaisuuden koulutusta kehittäessämme.
Pauliina Lampinen