Avaimet monimuotoisempaan työelämään ovat työnantajien käsissä. Meillä on valta ja sen myötä myös vastuu, Pauliina Lampinen toteaa.
Monimuotoisuuden edistämistä saattaa hankaloittaa koulutus- ja työmarkkinoiden epätasainen sukupuolijakauma – samoin se, että hakijoiden joukossa ei välttämättä ole eri etnisistä taustoista tulevia tai vammaisia hakijoita. Juuri tästä syystä meidän työnantajien pitää miettiä, millaisia keinoja meillä on monimuotoisuuden edistämiseksi. Millaista työnantajakuvaa välitämme? Miten ilmoitamme työpaikoista? Millaisia hakuprosesseja käytämme?
Jos välitämme kuvaa homogeenisesta työyhteisöstä, tästä normista poikkeavan työnhakijan voi olla ylivoimaisen vaikeaa lähestyä meitä. Jos tehtävään vaaditaan aina täydellinen suomen kielen taito tai vain tietty suomalainen tutkinto, on selvää, että osa hakijoista jää ulkopuolelle jo tässä vaiheessa – siinäkin tapauksessa, että heidän osaamisensa riittäisi kyseisen työn tekemiseen. Ulkopuolelle jää myös, jos pyörätuoli ei mahdu hissiin tai jos saatavilla ei ole tulkkia.
Esteellisyys on haaste edelleen sekä rakennetussa ympäristössä että viestinnässä ja sosiaalisessa kanssakäymisessä, jotka vaativat yhä enemmän saavutettavaa teknologiaa.
Ajatukset käytäntöön, osaamispotentiaali näkyviin
Puhumme mielellämme osaamisen tunnistamisesta koulutusmaailmassa. Osaammeko kuitenkaan siirtää näitä ajatuksiamme käytäntöön? Tunnistammeko todella eri taustoista tulevien tai eri sektoreilla työskennelleiden henkilöiden osaamispotentiaalin? Annammeko erilaisille hakijoille aidosti mahdollisuuden tuoda vahvuuksiaan esiin itselleen luontevalla tavalla?
Sähköiset hakulomakkeet helpottavat rekrytoijan työtä. Hakijalle ne antavat kuitenkin vain vähän tilaa tuoda esiin omaa persoonaa tai sellaista osaamista, joka on hankittu muualla kuin työelämässä. Etenkin nuorten, työelämään koulumaailmasta siirtyvien, tulisi saada mahdollisuus osoittaa oppimiskykyään ja osaamistaan muutenkin kuin aikaisempien työsuhteiden kautta.
Monimuotoisuudella vastaanpanemattomia etuja
Miksi monimuotoisuutta sitten pitäisi edistää? Ainakin siksi, että se on organisaatioille vahvuus. Erilaiset näkökulmat raivaavat tietä aivan uudenlaisille innovaatioille. Monimuotoisessa työyhteisössä osataan myös ottaa huomioon hyvin erilaisten ihmisten – työntekijöiden, asiakkaiden ja yhteistyökumppaneiden – tarpeita ja näkökulmia. ”Boksin ulkopuolelta” ajatteleminen on käytännössä mahdotonta, jos kaikki organisaatiossa työskentelevät ovat yhdestä puusta veistettyjä.
Monimuotoisuuden edistäminen kannattaa myös yhteiskunnallisesti. Se on konkreettinen työkalu työllisyysasteen nostamiseen – meille tulee todella kalliiksi, jos iso joukko työkykyisiä ja -haluisia ihmisiä jätetään työelämän ulkopuolelle.
Näytetään mallia, edistetään yhdenvertaisuutta!
Jos vain tietynlaiset ihmiset kelpaavat tiettyihin töihin, syntyy eriarvoisuutta, kohtuuttomia tuloeroja sekä epäoikeudenmukaisuuden kokemuksia. Nämä ilmiöt johtavat edelleen syrjäytymiseen, köyhyyteen ja ulkopuolisuuden tunteiseen – tai tunteeseen siitä, että voi kuulua vain tiettyyn joukkoon, teki mitä teki.
Siksi on tärkeää, että me rekrytoijat opimme ajattelemaan uudella tavalla, korjaamme käytäntöjämme ja lähdemme hakemaan monimuotoista työvoimaa monenlaisista suunnista. Erityisen tärkeää se on meille sote-järjestöille, jotka haluamme edistää yhdenvertaisuutta, inkluusiota ja oikeudenmukaisuutta.
Monia keinoja on, otetaan ne käyttöön!
Pauliina Lampinen, toiminnanjohtaja, Vamlas
Lue lisää:
Työmaailman parannusviikko 2022: monimuotoisen työelämän esimerkkejä työnantajien suusta | Vamlas
Työmaailman parannusviikko (webinaarisarja) 29.8., 30.8., 1.9.2022 | Vamlas
Päivätoiminta ja eläkeputki – vai opiskelu ja työelämä? | Vamlas