Huulioluku ja ilmeet muodostavat yli puolet puheen ymmärtämisestä. Kasvomaskien maailmassa kohtaamiset ovat kuulovammaiselle vielä tavallistakin haastavampia, Vamlasin vaikuttajanuori Samira Hashi toteaa.
Ajattelemme helposti, että me kaikki olemme samanlaisia. Ja että jokaisella meistä on kutakuinkin samat lähtökohdat, kokemukset ja itsestäänselvyydet. Näin ei tietenkään ole: jokainen meistä on erilainen. Omanlaisensa.
Ihmisten tapaan myös kuulovammat ovat erilaisia. Jotkut kuulovammaisista ovat syntymäkuuroja; toiset kuuroutuvat iän, sairauden, vamman tai vaikkapa onnettomuuden myötä. Yksi on menettänyt kuulonsa yhdestä, toinen molemmista korvista. Joku käyttää kuulokojeen tai sisäkorvaistutteen kaltaisia apuvälineitä, joku toinen ei.
Monenlaisia taustoja ja tarinoita
Minun tarinani alkaa näin: Synnyin täysin kuurona ja kommunikoin ensimmäiset elinvuoteni viittomakielellä. Vanhempieni huolellisen harkinnan jälkeen sain kolmivuotiaana sisäkorvaistutteen, jonka myötä kuulin ensimmäistä kertaa ja opin myös puhumaan. Kävin kuulovammaisten lasten päiväkodissa ja kuulokeskuksessa, jossa minulla oli loistava mahdollisuus laadukkaaseen puheterapiaan.
Päiväkoti ja kuulokeskus tekivät tiivistä yhteistyötä, ja sain hyvät eväät elämään. Minua ei arvaisi syntymäkuuroksi: osaan viittomakielen lisäksi suomea, englantia, venäjää ja hiukan ruotsia. Olen opiskellut myös japania ja ymmärrän monia sellaisiakin kieliä, joilla en pysty itse kommunikoimaan.
Kaikki kuulovammaiset eivät osaa vieraita kieliä, mutta eivät myöskään viittomakieltä tai huulilta lukemista: taidot eivät tule automaattisesti vamman mukana. Esimerkiksi kuuroutuneella (henkilö, joka on ollut kuuleva ja on kuullut, oppinut puhumaan ja myöhemmin menettänyt kuulonsa) voi olla vaikeuksia viittomakielen opettelussa tai sisäkorvaistutteeseen tottumisessa.
Tarinamme ja lähtökohtamme ovat siis hyvin erilaisia – samoin mahdollisuutemme teknologiaan, tietoon ja kuntoutukseen.
Kasvomaskit kommunikoinnin esteenä
Huulioluku (huulio) sekä ilmeet muodostavat jopa yli puolet sanojen ja lauseiden hahmottamisesta ja puheen ymmärtämisestä. Kun huulio ei ole mahdollista, kommunikointi muiden kanssa muuttuu kuulovammaiselle haastavaksi tai jopa mahdottomaksi. Lienee sanomattakin selvää, että kasvomaskit eivät ole tilannetta helpottaneet.
Niin ymmärrettävää kuin kasvomaskien käyttö pandemian aikana on, se asettaa kuulovammaiset epätasa-arvoiseen asemaan päivittäisissä asiakaspalvelutilanteissa ja kohtaamisissa, kuten kaupassa, lääkärissä, pankissa ja ravintolassa. Sama pätee myös muihin kohtaamisiin sekä vapaalla että työpaikalla.
Kiusallisia asiakaspalvelutilanteita…
Miten maskit vaikuttavat minun käytökseeni erilaisissa asiakaspalvelutilanteissa? Ainakin niin, että pyrin pääsemään tilanteista nopeasti pois. Mielessä olevat kysymykset jäävät kysymättä, kun en jaksa yleistä hämmennystä tai arvausleikkejä, tai kun takana oleva jono kasvaa mielessäni paljon kokoistaan pidemmäksi. Hermostun ja vastaan mitä sattuu tai nyökkäilen ja toivon, ettei minulle esitetty kysymystä.
“Mukavaa viikonloppua!”, kassahenkilö sanoo ja hymyilee minun pakatessani ostoksiani. “Ei kiitti, moi moi”, vastaan ja lähden matkoihini olettaen hänen kysyneen, haluanko kuitin.
Poistuessani näistä kiusallisista tilanteista mietin, että saan kyllä selvitettyä asian jotenkin muuten, esimerkiksi raivokkaalla googlaamisella – vaikka edessäni oli hetki sitten myyjä tai lääkäri tai joku muu oman alansa asiantuntija, joka olisi varmasti osannut vastata kysymyksiini saman tien.
Kaikkein jännittävimpiä ovat lento-, linja-auto- ja rautatieasemien kuulutukset: mahdolliset muutokset ja niihin liittyvät ohjeistukset. Mitä jos minulta jää lähtöajan, laiturin tai portin vaihtumimen kuulematta, päädyn väärään paikkaan tai myöhästyn vaikkapa lennolta? Hermoilen ja joudun turvautumaan muiden apuun – mikä syö autonomisuuttani, mahdollisuuksiani toimia itsenäisesti.
…ja työläitä sosiaalisia kohtaamisia
Entä sitten sosiaaliset tilanteet? Jos paikalla on useampi ihminen, jolla on kasvomaski, en pysty hahmottamaan, kuka puhuu ja mitä, enkä edes sitä, puhutaanko minulle vai jollekulle muulle. Vai tuleeko puhe sittenkin telkkarista? Sanoiko se jotain, kun se katsoo mua tolleen odottavasti? Tai kuulinko taas väärin ja vastasin jotain ihan omiani?
Nuorempana väärin vastaaminen nolotti todella paljon. Saatoin esimerkiksi vastata opettajan kysymykseen itsevarmaan tyyliin ja ymmärtää vasta luokkakavereiden kummeksuvista ilmeistä, että olin kuullut kysymyksen väärin. Teininä näitä elämän tähtihetkiä tuli mietittyä iltaisin itku kurkussa ja ihan liian paljon. Nykyään kuittaan kömmähdykset useimmiten huumorilla, ja niistä voi jäädä jopa hauskoja muistoja.
Hyviä kokemuksia työelämästä
Työpaikoilla kuulovammaani on suhtauduttu ymmärtäväisesti. On kyselty rohkeasti ja etsitty ja ehdotettu erilaisia ratkaisuja puolin ja toisin. Puutteideni sijaan on keskitytty vahvuuksiini ja osaamiseeni.
Asiakaspalvelutehtävissä työnkuvaani muokattiin niin, että se painottui sähköposteihin, ongelmanratkaisuun, asiakirjojen ja maksujen käsittelyyn sekä chat-palvelutilanteisiin. Puheluita minun ei kuulovammani vuoksi tarvinnut tehdä. Yksi esimiehistäni totesi, että olisi ollut typerää jättää minut palkkaamatta kuulovammani takia, kun se oli este vain yhdelle monista työtehtävistäni.
Asemani työmarkkinoilla ei ole kummoinen kuulovammani ja ei-suomalaisen nimeni vuoksi – osaamisestani ja ahkeruudestani riippumatta. Siksi olen iloinen, että potentiaalini on huomattu. Eläkeputkeen heittämisen sijaan minulle on annettu sekä mahdollisuuksia että vastuuta.
Mitä toivon sinulta?
- Kun kohtaat minut, herätä huomioni vaikka tervehtimällä.
- Suuntaa kasvosi kohti minun kasvojani – näin minulla on esteetön näköyhteys kasvoihisi ja huuliolukuun.
- Pidä äänenvoimakkuutesi ja puhetapasi normaalina, ellen pyydä sinua puhumaan kovempaa, artikuloimaan selvemmin tms.
- Kysy, jos jokin asia mietityttää.
- Etsi kanssani sopiva kommunikointitapa: se mikä toimii minun ja jonkun muun välillä, ei välttämättä toimi meidän välillämme!
- Jos näytän kysyvältä tai hämmentyneeltä, en vastaa tai vastaan ihan hassusti, älä hämmenny: kuuloni teki mitä luultavimmin tepposet. Toista silloin sanomasi uudelleen.
- Mikäli olet asiakaspalvelija tai joku muu virallinen toimija, pidä mielessä edellä mainitut asiat. Pyri olemaan joustava ja kärsivällinen. Tee tarvittaessa luovia ratkaisuja: esimerkiksi kirjoittamalla tärkeät nimet, osoitteet, numerot ja asiat paperilapulle, jotta ymmärrän ne varmasti oikein.
Samira Hashi
Samira Hashi on 23-vuotias tamperelaisnuori, joka haluaa vaikuttaa ja kehittää itseään elämän eri osa-alueilla. Vapaa-aikanaan hän urheilee, lukee, kirjoittaa, maalaa ja piirtää.
_____________________________________________________________________________________
Blogi on kirjoittajan persoonallinen näkemys kirjoituksen teemasta. Se voi kertoa omakohtaisista kokemuksista ja haastaa lukijat pohtimaan asioita uudesta näkökulmasta. Blogeissa esitetyt mielipiteet eivät edusta Vamlasin kantaa, eikä Vamlas vastaa niissä esitettyjen tietojen oikeellisuudesta.
Lue myös:
Kari-Pekka Martimo:
Mielikuvista faktoihin, ennakkoluulosta luovuuteen: töitä kaikille halukkaille
Elina Mäkikunnas:
Yhdenvertaisuutta ainejärjestötoimintaan
Joonatan Pälkäs:
Päivätoiminta ja eläkeputki – vai opiskelu ja työelämä?
Paula Kivelä:
Nepsy-näkökulma: Yhdenvertaiset opiskelumahdollisuudet kaikille
Pia Vaajakallio:
”Halutaan palkata hyvä tyyppi”
Liisa-Maija Verainen ja Elina Mäkikunnas:
Rasite ja kuluerä – vai työnantaja ja moniosaaja?
Aicha Manai:
Utopiaa monimuotoisesta työelämästä