Palveluprosessin koordinointi on heilahtanut väärään asentoon. Kansalainen koordinoi, ja viranomainen vastaa vain omasta yksittäisestä alueestaan, Pauliina Lampinen toteaa.
Kokemus turvatusta taloudesta ja ennakoitavasta, sujuvasta arjesta vaikuttaa vastaanpanemattomasti myös mielen hyvinvointiin. Tämä on haaste vammaisten lasten ja nuorten sekä heidän lähipiirinsä arjessa. Arkea kuormittaa monimutkainen ja pirstaleinen etuus- ja palvelujärjestelmä, jonka palveluihin monet joutuvat turvautumaan koko elämänsä ajan.
Nyt jos koskaan on kirkastunut, miten nopeasti maailma voi muuttua ja palveluiden tarve niiden mukana. Viranomaisten pitäisikin kyetä takaamaan palveluiden pitkäkestoisuus ja toisaalta mahdollistamaan niiden joustavat uudelleenjärjestelyt.
Jatkuvuus ja joustavuus rauhoittaa
Ei liene yllätys, että nuoret kokisivat voivansa paremmin, jos palvelut myönnettäisiin pidemmäksi ajaksi kerrallaan, jos niiden käyttöä yksinkertaistettaisiin, jos muutokset vaihtuvissa tilanteissa onnistuisivat joustavammin ja jos toimeentulossa otettaisiin paremmin huomioon opiskelun, kuntoutumisen ja työssäolon eri vaiheet.
Kyse on yhdenvertaisuudesta: palveluiden ja etuuksien tulisi taata vammaiselle nuorelle samanlaiset mahdollisuudet oman näköiseen elämään, opiskeluun ja työn tekemiseen kuin heidän ikätovereilleen.
Siksi mielenterveystrategiassa tulisi vielä vahvemmin huomioida etuuksien ja palveluiden hakemiseen, myöntämiseen ja muuttamiseen liittyvät prosessit. Viranomaisten ja palveluntuottajien tulisi tehdä yhteistyötä ja koordinoida kokonaisuutta asiakkaan etua ajatellen. Vastuu siitä, että asiakas saa oikean etuuden ja palvelun, tulisi olla viranomaisilla, ei asiakkaalla.
Asiakkaalta odotetaan ihmeitä
Tällä hetkellä moni palvelu ja asiointi edellyttää asiakkaalta vahvaa osaamista ja ymmärrystä paitsi digitaalisesta asioinnista myös järjestelmän kokonaisuudesta. Moni viranomainen on nimennyt vastuuhenkilön etuus-ja palveluperusteisesti. Tästä seuraa, että henkilö, joka tarvitsee kuljetuspalvelua, tulkkausta, kuntoutusta, etuuksia ja apuvälineitä, joutuu asioimaan yhtä monen viranomaisen ja sähköisen asiointipalvelun kanssa.
Tuntuu, että palveluprosessin koordinointi on heilahtanut kokonaan väärään asentoon: kansalainen koordinoi, ja viranomainen vastaa vain omasta yksittäisestä alueestaan.
Selkeys meidän kaikkien etu
Tiedämme, että vammaisten lasten ja nuorten asema yhteiskunnassa on monilla mittareilla heikompi kuin muiden. Heidän elämäänsä sisältyy paljon myös mielenterveyteen liittyviä riskitekijöitä. THL:n vuonna 2019 toteuttama kouluterveyskysely osoittaa, että vammaiset lapset ja nuoret kiinnittyvät heikommin kouluyhteisöön, kokevat muita useammin kiusaamista ja yksinäisyyttä ja osallistuvat harrastustoimintaan ikätovereitaan harvemmin.
Jos saamme sekä digitaalisen että kasvokkain tapahtuvan asioinnin virtaviivaistettua ja selkeytettyä niin, että se palvelee parhaalla mahdollisella tavalla tätä kohderyhmää, saamme palveltua parhaalla mahdollisella tavalla myös kaikkia muita. Ja edelleen: jos saamme palvelut tukemaan joustavasti ja luotettavasti ihmisten arkea, myös palveluita tarvitsevien mieli voi paremmin.
Pauliina Lampinen, toiminnanjohtaja, Vamlas
Lue myös:
Karoliina Vanhanen ja Miina Weckroth: Välttämätöntä – vai oikeuksiin perustuvaa?
Pauliina Lampinen: Palvelusetelikeskustelu oikoo mutkia